Yksinäisyys on epäterveellistä ja helvettiä

Vaikka uutiset kertovat, että koronarokotteet ovat tulossa ja keväällä kaikki on jo ehkä aurinkoisella tolalla, niin monella on edessään yksinäisiä kuukausia. Ilman koronaakin yksinäisyys ei katso ikää eikä sosiaaliluokkaa. Vankilamaisen yksinäinen voi olla pikkulapsi, nuori, koululainen, aikuinen, isovanhempi, vanhus, sinkku, perheessä oleva, eri tavoin sairaat ja niin edelleen. 

Professori Peter Strang on todennut, ettei ihmisen kuulu olla yksin. (HS 26.11.) Hän on Ruotsissa saattohoidon ykkösasiantuntijoita ja kuolevien kanssa toimiessaan on perehtynyt aiheeseen. Pitkään jatkuvana yksinäisyys on erittäin haitallista niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Se vaikuttaa mm. stressihormoneihin, aivoihin, sydämeen, verisuoniin, immuunipuolustukseen ja tietenkin mielialaan. Tutkimusten mukaan tahaton yksinäisyys vastaa vaikutuksiltaan 15 tupakan polttamista päivittäin.

Miksi näin rajut vaikutukset? Esivanhempamme ovat säilyneet hengissä vain, koska ovat eläneet yhteisönä. Mukautuvaiset aivomme ovat oppineet ajan saatossa palkitsemaan sosiaalisuudesta ja ryhmään kuulumisesta ja samalla antamaan varoitusta yksin jäämisen uhasta. Stressin "tehtävä" on aiheuttaa ahdistusta, joka helpottaa, kun ihminen palaa yhteisöön. Nykyään yksinäisyys ei enää tarkoita meille välitöntä hengenlähdön uhkaa, mutta laumanisäkkään kroppamme toimii kuten ennenkin.

Samaa evoluutioperustaa tuo esille Markus J. Rantala kirjassaan Masennuksen biologia. Yksinäisyys on yksi kahdestatoista tekijästä, joka voi laukaista masennuksen. Evoluutiohistoriassamme ihmistä uhkasivat pedot ja lajitoverit, joten sen takia edelleen yksinäisen aivot ovat jatkuvasti varuillaan eli mantelitumake on aktivoitunut. Jos yksinäisyyden aiheuttama stressireaktio jatkuu pitkään, se johtaa neuroinflammaatioon, aivojen tulehdustilaan, ja siten patologiseen masennustilaan. Se taas laskee itsetuntoa, aiheuttaa uupumusta, apatiaa ja saa henkilön vetäytymään muista ihmisistä, jolloin viheliäinen noidankehä vain syvenee. 

Suomessa yksinäisyys lisääntyy ja masennus lisääntyy - itse näen tässä yhden aivan selvän käsikynkän. Yksinasuvia on 1,2 miljoonaa. Tämä on mielestäni paljon suurempi ja ratkaisumalleja odottava ongelma kuin vielä ymmärretäänkään. 

Strang antaa neuvoja, mitä tehdä. Vaikka vaikeaa se onkin, yksinäisen pitää itse ottaa ensimmäiset askeleet kohti seuraa: soittaa, jutella ja vaikka pyytää kaveri kävelylle. Ja kannattaa keskittyä ihmisiin, joiden kanssa jakaa kiinnostuksen kohteita ja joista tykkää. Vaikka korona nyt rajoittaa, niin uudet jutut ja harrastukset auttavat löytämään sosiaalisia suhteita. 

Toki ei-yksinäisten kannattaa myös miettiä, mitä voisi tehdä. Esimerkiksi ilmaisia videopuheluja voi ottaa helposti ja lyhyetkin aidot tapaamiset turvavälin takaa ovat tärkeitä. Molemmille osapuolille.

 

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on tehnyt paluun etsivän nuorisotyön pariin 

Kolumni on alunperin julkaistu Laitilan Sanomissa 18.12.2020