Lasten kuvakirjaa tehdessämme
Hämeestä kotoisin oleva piirtäjä Elina Jasu tiedusteli, mitä sana ryjä tarkoitti.
Ryjäkammio kun löytyi Kauppilan umpipihasta. Selitys oli, että entisaikaan kun
tavaraa oli vähän, niin rikkinäiset ja vanhat kuluneet ryjätavaratkin
laitettiin nuukasti talteen. ”Jos tänäp heittä poies ni huamen tartte”,
tietävät laitlalaiset.
Aineellinen elintaso on Suomessa
noussut erityisesti 1960-luvulta alkaen. Omistaminen on ollut iät ajat
ihmisille motivaatioporkkanaa, sillä talot ja tavarat ovat olleet selkokeino
osoittaa omaa kyvykkyyttään ja asemaansa muihin verrattuna. Omistaminen on
valtaa.
Ja nyt on kaikilla tavaraa. Niin
paljon, että kuolinpesiä pitäisi nimittää jo kuolinvarastoiksi, joiden purkuun
ja perintöjumppaan jälkipolvet saavat käyttää paljon aikaa. Toinen juttu on se,
mihin muualle ihmisestään jälkeen jääneet tavarat kelpaavat kuin kaatopaikalle.
Tunnearvokas ja tärkeä esine kun pöllähtää toisen käsissä hetkessä arvottomaksi
krääsäksi.
Arvomaailmat tavaran suhteen ovat
muuttuneet nopeasti. Uutisissa on ollut karua faktaa asuntokaupoista:
syrjäseudulla olevan omakotitalon arvo voi olla huonon sijaintinsa takia nolla
euroa. Ei kelpaa kenellekään.
Kesämökit ovat toinen lajinsa,
joita uudet sukupolvet eivät enää välttämättä hamuakaan itselleen. Monella ei
ole sitä autoakaan millä mennä mökille, tavaroiden kera.
Kiinteistöjen omistaminen tuo
mukanaan rahan menoa, aikaa hörppääviä vastuuvelvoitteita sekä työpuuhaa, joka
pitää viitsiä ja myös osata. Nykyään useammin klikataan vuokralle se mökki,
vaikka eri paikasta joka vuosi. Tai matkustetaan. Rahaa ja elinaikaa käytetään
tärkeämmiksi ja mukavammiksi koettuihin asioihin.
Osasyy kehitykseen on, että iso osa
nykysukupolvesta ei enää voita tienaamisessa edeltävää väkeä. Halua olisi,
mutta ei ole yksinkertaisesti varaa taloihin, mökkeihin, autoihin ja niiden
ylläpitoon. Toinen iso olemisen tapoja muuttava tekijä on kaupungistuminen - se
on maailmanlaajuinen megatrendi, joka toteutuu Suomessakin.
Olen kesällä tehnyt ikkunanpesijän
keikkaa. Vaihteeksi niitä ihan oikeita töitä ja olen tykännyt selkeästä
palkkahommasta. Samalla on tullut nähtyä monen näköisiä huusholleja laidasta
laitaan, palatseista murjuun. Sen tiedän kertoa, että tulevaisuudessa ainakin tavarankantajille
piisaa varmasti lisääntyvästi töitä. Maailmasta ei ryjä lopu.
Kirjoittaja on Turussa asuva kirjoittaja,
joka on kesäksi lisännyt ruutuaikaansa
Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 19.7.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti