Julkaistu Voiman numerossa 8/2018
 |
| Mirkka Mattheiszen. (kuva: Marko Laihinen) |
Kysymys silmiin
katsomisesta
Voitit Runo-Kaarinan 2014 kokoelmallasi Kuvittele reuna,
ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön
[Puru-kollektiivi 2018]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?
Ihan hirveästi. Tuntuu että olen kaikin tavoin aivan eri
pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan
sen jälkeen.
Olet mukana runoutta
julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?
Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa
käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja
nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä
on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä
periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea. Puru-kollektiivi on vahva
julkaisija ja meidän näköinen.
#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia
eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä mitä syö?
Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten
paljon syö vaikuttaa siihen millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on
ylensyönyt.
Runosi voi tulkita
myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten sinä koet ihmisen ja
eläimen välisen yhteyden?
Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä,
joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä,
joita syödään ei kohdata – voisi esimerkiksi kohdata silmiin katsomalla. Itse olen
käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en
kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni
lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä
alkuvaiheessa.
Millainen elokuva #toistaiseksinimeämätön olisi?
Kysyt ihmiseltä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana katsonut
kaksi elokuvaa leffateatterissa ja eikä omista televisiota. Sana ja kuva ovat
minulla niin erillään toisistaan, etten osaa muuttaa runoteosta visuaaliseen
muotoon.
Mistä juontuu teoksen
vihkomaisuus ja nimi?
Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka
kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma on nimeni
kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus,
pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin
paikkoihin.
Olemme tietoisia
ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat.
Masennus-ahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä
pitäisi tehdä?
Lukea runoja, vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun
ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja
välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus,
eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa
mielekäs elämä.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Mitä on työn alla nyt?
Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini
on olla kuvittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti