(Julkaistu Voiman numerossa 6/2018)
 |
| Hanna Storm |
Puhekielellä
todellisuutta lähemmäs
Pikkuhiljaa tosi hyvältä. Hioin sitä aivan loppuun asti ja
vasta nyt julkkarien jälkeen olen ehtinyt fiilistellä. Hienoa kun sen sai
valmiiksi.
Olet pujottanut ja
uuttanut runosi minä-muotoon. Miksi?
Koska se tuntuu luontevalta, vahvalta. Olen aiemmin
kirjoittanut runoja myös muissa muodoissa ja ehkä varonut sitä, että runojen
sisältö yhdistettäisiin suoraan kirjoittajaan.
Mitä tapahtuu kun
onnistuneesti esittää oman runonsa ääneen?
Tuntuu että aika pysähtyy siinä hetkessä, ja itsen ja
yleisön välille muodostuu lyhyt yhteys. Pääsee itsekin tekstiin sisälle toisella
tapaa ja joskus olenkin esityksen jälkeen kirjoittanut runosta uuden version.
Olet koulutukseltasi
kirjallisuustieteen tohtori. Antaako analyyttinen tietomieli helposti
runoilijalle tilaa tulla ja olla?
Antaa, varsinkin nyt kun lopetin tutkijantyön pari vuotta
sitten. Ei se toki muutoinkaan ole pilannut omaa luomista ja teksteistä
nauttimista.
Ovatko runouden ja
myös muun taiteen ainoat todelliset kattoaiheet seksi ja kuolema?
No ei. Esimerkiksi Tua Forsströmin runoissa kuvataan pieniä
hetkiä arjessa ja luonnossa, ja väliin tehdään viiltäviä ihmissuhdekuvauksia.
Toisaalta, voiko olla ihmisen tekemää runoutta, joka ei olisi ihmiskeskeistä?
Olet myös aktivisti –
minkä asian puolesta viimeksi?
Viime lauantaina olin TransTurku
-mielenosoituksessa.
Missä kohden
runoilija ja performanssitaiteilija sinussa pitävät toisiaan kädestä kiinni?
Jos vaikkapa yleisö on rauhaton, pitää ottaa esiintyjän
roolia enemmän, hidastaa, painottaa. Pitää vahvan tauon. Toisaalta rajoja ei
ole, kirjassakin on pari tekstiä, jotka ovat olleet mukana myös
runoperformanssissa.
Sinut tunnetaan
perusteellisena ihmisenä ja listojen ystävänä. Mikä listaus on viimeksi ollut
kohdallaan?
To do -listalla oli tuoreimpana matkan varaaminen Ahvenanmaalle
ja instapostaus Mummin kullat -bändin
keikasta. Esimerkiksi Spotifyn musiikkikirjasto saattaa auttaa jäsentämään
elämää. On minulla listattuina myös kaikki viimeisen 12 vuoden aikana lukemani
kirjat…
Sää suasit aika
karheenrohkeeta puhekiältä sun runoissas, kui nii?
Täysin kirjakielinen runo jossa kuvataan vahvoja tunteita ja
kokemuksia, ei toimi. Puhekieli on lähempänä todellisuutta.
Kokoelmassa toistuu
muutamaan kertaan säe ”en haluu olla paha, haluun olla paha” – ratko hieman sen
saumaa auki?
Tahdon antaa lukijalle täydet vapaudet sisällön
tulkitsemisen suhteen, mutta itse pidän säkeestä, koska siinä on ne kaksi
ristiriitaista halua samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti