Juttu on julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2018
 |
| Juha Kulmala (kuva: Marko Laihinen) |
Runoprojektorin terävää surrausta
Viides runokokoelmasi
Ränttätänttä [Savukeidas 2017]
ilmestyi syksyllä. Ensimmäiseksi pitää kysyä, pitääkö paikkaansa, että nykyrunoilijoista
olet pannut eniten lapsia alulle?
Todennäköisesti joo, minulla on laboratoriotyön historiaa
naistenklinikalla. Kyllä niitä useita kymmeniä on.
Miksi tiedemiehen ura
vaihtui runouden koeputkiin?
Mietin haluanko tehdä sitä rutiinipuurtamista lopun ikäni,
tieteelle olisi pitänyt omistautua. Eikä se käytännössä ollutkaan niin jännää
kuin mitä koululaisena ajatteli. Onneksi sitten, antikvariaatin pidon jälkeen, 90-luvun
lama ja työttömyys pelastivat minut taiteelle.
Runokirjassasi on
kosolti viittauksia musiikkiin – mitkä ovat eniten soineet kokoelman sisäisessä
jukeboxissa?
John Lee Hookerin boogie, ja paljon muuta perusränttätänttää.
Seesteisimmissä kohdin cooljazzia, vaikka Chet Bakerin trumpettia. Bachin pianolevytykset
stimuloivat myös eteenpäin. Eli vanhaa kamaa.
Olet tunnettu
esiintyjä myös runolavoilla. Mitkä tekijät tuovat luetun runon voiman?
Tekstin täytyy kantaa. Luen paperista, koska kyse on kirjallisuudesta.
Olen myös koittanut pitää lakonisen tyylin, vaikka toki lavalla vähän
show-elkeitä täytyy olla. Bändin kanssa esiintyessä biitti on tärkeä, se vie ajatusta
eteenpäin. Musiikki saa myös yllättää, annan muusikoille mieluusti tilaa.
Ränttätänttästä on juossut omille teilleen poliittisesti
ajankohtainen runosi juntit.
Pitäisikö kantaaottavaa nykyrunoutta olla enemmän?
Kyllä sitä on, mutta sitä ei ehkä havaita. Runojen
perinteinen julkaisu toimii viiveellä, ajankohtaiselle runolle ei ole sitä
kautta oikein julkaisukanavia. Lavarunous on usein hyvinkin kantaaottavaa. "Poliittisuuden"
käsite runoilijoilla ei tosin aina vastaa ihan sitä, miten
"poliittinen" tavallisesti esim. mediassa käsitetään.
Jos sinut
aktiivityöllistettäisiin pääministeriksi, mikä olisi ensimmäinen sotekikysi?
Ollaan äkkiä kaltevalla pinnalla ja heikoilla jäillä yhtä aikaa,
kun runoilijoista tehdään hallitsijoita. Perustulo/kansalaispalkka olisi
seuraava ratkaisu taloudessa, sillä ruohonjuuritasolle pitää saada enemmän tekemisen
vapautta ja todelliset työt on jaettava tasaisemmin. Kontrollia sitten sinne, missä isot sijoitukset
liikkuvat. Ympäristötuhon korjaaminen, tai sen yrittäminen, selviytyminen, vie
joka tapauksessa seuraavien sukupolvien resurssit.
Turkulainen
undergroundrunoilija Markku Into menehtyi äskettäin. Millä tavoin hän vaikutti
kirjoittamiseesi?
Alkuaikoina Untsu kolahti vahvasti, ja oivalsin, että siinä
kielessä ja rytmissä oli jotakin sellaista, miten voisin itsekin kirjoittaa.
Myös se oli merkittävää, että hän osoitti tietä pois pönötyksestä, ja että
runoilija voi saumatta olla osa rock- ja populaarikulttuuria.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Juha, kuinka pitkään aiot jatkaa tällä samalla linjalla?
En kovin pitkään, sillä mikä nyt on työn alla on pyrkimys jonnekin
toisaalle. Boogie on ehkä loputon, mutta toisinaan kaipaa muitakin tahteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti