tiistai 12. joulukuuta 2017

Voiman Runoilija.- palsta osa 22: Mika Kivelä

Juttu julkaistu Voiman numerossa 10/2017 ja on tekemäni haastattelusarjan viimeinen.
Kiitoksia osallistuneille - kaikki artikkelit löytyvät tallesta ainakin täältä blogista.


Mika Kivelä


Niitä rumia runoja


Muutaman uuden ja runot vuosilta 2010-2017 sisältävä kokoelmasi Poliisin eristämä alue (MKK 2017) ilmestyi äskettäin. Sinua on kuvailtu katurunoilijaksi, duunarirunoilijaksi, kirjoitat rentturomantiikkaa – miksi näin?
Nuo ovat muiden suista tulleita määritelmiä, mutta kyllä nuo allekirjoitan. Turun runoliikkeen aikoihin olen alkanut itsekin kirjoittamaan, enkä välitä siitä vaikka katurunoilijan leima onkin otsassa.

Kivelän runojen puhujat – millaisia hahmoja ne olisivat ja millaisessa elokuvassa?
Film noir, sateinen, mustavalkoinen elokuva. Elämän päähän potkimia ihmisiä, väkivaltaa ja alkoholiongelmia. Ei kuitenkaan täysin synkkää, pyrin maustamaan runoni mustalla huumorilla.

Mistä humoristisuus tihkuu runouteesi?
Omasta mielenlaadusta, olen persoonana aivan erilainen kuin runojeni tyypit ja aihepiirit. Olen iloinen ja huoleton veikko.

Millaista kuvaa rikollisuus piirtää ihmisestä?
Aihe on siten tuttu, että isäni oli poliisi, ja suvussa on ollut vanginvartijaa ja rajavartijaa, mutta myös linnakundeja. Olen runoillani pyrkinyt purkamaan rikollisuutta, aina pitää ajatella sitä ihmisyyttä ja rikollisuuteen johtaneita tarinoita siellä taustalla. Toki huonot valinnat syövät ihmisestä empatiakykyä ja rikollisuus ruokkii rikollisuutta.

Vetääkö perheellinen toimistomies happea kirjallisuuden ikkunan kautta?
Kyllä, onhan kirjoittaminen omaa päänsisäistä selviytymistä ja se antaa 8–16-arjelle vastapainoa, mutta todellisuudessa ne täydentävät toisiaan. Pysyy jalat maassa. Olen naureskellut taiteilijamyytille jossa pitäisi juopotella koko ajan – toki taiteilijat itsekin ruokkivat myyttiä että se elo näyttäisi olevan todellista hurjempaa.

Olet julkaissut ja kustantanut kaikki 10 runokirjaasi, mitä hyviä puolia siitä?
Aluksi se oli tietenkin pakon sanelemaa, koska ei löytynyt vastakaikua kustantamoista. Sittemmin olen löytänyt oman linjan, ja pidän koko runokirjan tekemisen prosessista. Toki tekovaiheessa on hyvä olla avoin kaikille mielipiteille. Proosateokseni Elukkavaunun on kustantanut Kirjokansi.

Mistä syystä Kivelä ja KISS synkkaavat?
Tykkään hyvästä musasta, ja jossain vaiheessa aloin keräämään KISS-krääsää, pipoa ja actionfiguuria. KISS-ruumisarkkuun ei ole vielä varaa. Uskon, että musiikki jättää ikävuosina 10-15 lähtemättömän vaikutuksen, ja minulle tuo bändi on supersankareita. Kuuntelen toki paljon muutakin musiikkia.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mikä olisi oikea soundtrack tämän kokoelman julkaisun kanssa?
Manic Street Preachersin debyyttialbumi GenerationTerrorists.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti