Kiitoksia osallistuneille - kaikki artikkelit löytyvät tallesta ainakin täältä blogista.
 |
| Mika Kivelä |
Niitä rumia runoja
Muutaman uuden ja
runot vuosilta 2010-2017 sisältävä kokoelmasi Poliisin eristämä alue (MKK 2017) ilmestyi äskettäin. Sinua on kuvailtu katurunoilijaksi,
duunarirunoilijaksi, kirjoitat rentturomantiikkaa – miksi näin?
Nuo ovat muiden suista tulleita määritelmiä, mutta kyllä nuo
allekirjoitan. Turun runoliikkeen aikoihin olen alkanut itsekin kirjoittamaan,
enkä välitä siitä vaikka katurunoilijan leima onkin otsassa.
Kivelän runojen
puhujat – millaisia hahmoja ne olisivat ja millaisessa elokuvassa?
Film noir, sateinen, mustavalkoinen elokuva. Elämän päähän
potkimia ihmisiä, väkivaltaa ja alkoholiongelmia. Ei kuitenkaan täysin synkkää,
pyrin maustamaan runoni mustalla huumorilla.
Mistä humoristisuus
tihkuu runouteesi?
Omasta mielenlaadusta, olen persoonana aivan erilainen kuin
runojeni tyypit ja aihepiirit. Olen iloinen ja huoleton veikko.
Millaista kuvaa
rikollisuus piirtää ihmisestä?
Aihe on siten tuttu, että isäni oli poliisi, ja suvussa on
ollut vanginvartijaa ja rajavartijaa, mutta myös linnakundeja. Olen runoillani
pyrkinyt purkamaan rikollisuutta, aina pitää ajatella sitä ihmisyyttä ja rikollisuuteen
johtaneita tarinoita siellä taustalla. Toki huonot valinnat syövät ihmisestä empatiakykyä
ja rikollisuus ruokkii rikollisuutta.
Vetääkö perheellinen
toimistomies happea kirjallisuuden ikkunan kautta?
Kyllä, onhan kirjoittaminen omaa päänsisäistä selviytymistä
ja se antaa 8–16-arjelle vastapainoa, mutta todellisuudessa ne täydentävät
toisiaan. Pysyy jalat maassa. Olen naureskellut taiteilijamyytille jossa
pitäisi juopotella koko ajan – toki taiteilijat itsekin ruokkivat myyttiä että se
elo näyttäisi olevan todellista hurjempaa.
Olet julkaissut ja
kustantanut kaikki 10 runokirjaasi, mitä hyviä puolia siitä?
Aluksi se oli tietenkin pakon sanelemaa, koska ei löytynyt
vastakaikua kustantamoista. Sittemmin olen löytänyt oman linjan, ja pidän koko
runokirjan tekemisen prosessista. Toki tekovaiheessa on hyvä olla avoin
kaikille mielipiteille. Proosateokseni Elukkavaunun
on kustantanut Kirjokansi.
Mistä syystä Kivelä
ja KISS synkkaavat?
Tykkään hyvästä musasta, ja jossain vaiheessa aloin
keräämään KISS-krääsää, pipoa ja actionfiguuria. KISS-ruumisarkkuun ei ole
vielä varaa. Uskon, että musiikki jättää ikävuosina 10-15 lähtemättömän
vaikutuksen, ja minulle tuo bändi on supersankareita. Kuuntelen toki paljon
muutakin musiikkia.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Mikä olisi oikea soundtrack tämän kokoelman julkaisun kanssa?
Manic Street
Preachersin debyyttialbumi GenerationTerrorists.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti