Lehdessä rajallinen palstatila, tämä versio on lyhentämätön.
 |
| Teemu Mäki. |
Elämäniloa loihtimassa
Se vei surua ja väsymystä, mutta tärkeämpää se mitä kirja
toi. En koe, että taidetta tekemällä koskaan menettäisin mitään. Taide on
yritystä luoda ja tuoda jotakin. Taide on keino ottaa selvää miten maailma
toimii, ja sen rinnalla se on elämänhalun ja elämänilon, sellaisen mystisen
imun loihtimista tyhjästä.
Teet kuvataidetta, teatteria, valokuvataidetta – missä
piilee runoilmaisun voima?
Sanoissa on tarkan määrittelyn voima. Runous on tiivistä ja
tarkkaa. Maailmankatsomus, joka ei meinaa mahtua väikkäriin, voi kiteytyä
yhteen runoon. Tai runous syntyy turhautumisesta sanoihin, kun ne eivät ne
tunnu tavoittavan olennaista. Parhaissa
runoissa kaksi näennäisen yhteensopimatonta funktiota toteutuvat yhtä aikaa.
Silloin runon säkeet ovat sanoilla järkeilyn täysosumia. Toisaalla runot loikkaavat
sanoilla järkeilyn tuolle puolen koskettavalla ja olemassaolon kokemusta
voimistavalla tavalla.
Kirjassasi on paljon musiikkiin liittyvää, miksi?
Rakastan kaikkia taiteita, mutta musiikki on minulle sikäli
läheisin taiteenlaji, että käytän sen kuunteluun enemmän aikaa kuin taulujen
katseluun tai kirjoihin. On se myös pahe – minulle on kertynyt 6000:n levyn
kokoelma. Kirjani nimirunossa seikkailee syöpään kuoleva äitini ja kontrastina
hänelle säveltäjä Bernd Zimmerman,
joka teki itsemurhan 1970. Yhdellä elämänhalu ja -ilo säilyy sietämättömästä
kivusta huolimatta, toisella ne katoavat, vaikka kaikki näyttää olevan hyvin.
Se on ihme.
Olet taiteen tohtori, kolme asiaa mitä taide ei ole?
1) Rahan tekemisen ei koskaan pitäisi olla taiteen tekemisen
pääasiallinen syy. 2) Taiteen ei myöskään
pitäisi olla unohtamista, eskapismia. 3) Taiteen kautta ei kannata tavoitella
pikkumielihyvää. Taide
on mielekästä vain silloin, kun sillä tavoitellaan jotain melkein naurettavan
suurta: yritetään pelastaa maailma tai välttää oma itsemurha, tai luoda
elämälle säihkyvä tarkoitus. Pikkumielihyvä on vain tapa unohtaa tai turtua.
Taide sen sijaan höykyttää meidät hereille ja turtumuksen pois.
Syntymäkuntasi Lapua saa kirjassa osakseen humoristista
hutkintaa, kerro kolme positiivista eteläpohjalaista ominaisuutta?
Maakuntaominaisuudet ovat tietysti pitkälti jo kadonneet,
mutta myyttisinä mielikuvina ja ihanteina ne elävät. Etelä-Pohjanmaalla
ihaillaan fanaattisesti itsenäisyyttä, jääräpäisyyttä, rehellisyyttä ja
ylpeyttä. Se muistuttaa hieman andalusialaisen flamencon kukkoilevaa uhoa:
soitellen lähdetään sotaan, vaikka tappio olisi tiedossa.
Uhon ja totuuden torven toitottelun vastapainoksi siellä
harrastetaan aivan erityisen mustaa, suorasukaista, hävytöntä ja myös
itseironista huumoria. Usein niin vinoa vitsiä, ettei kaikki sitä tajua.
Tiedän, etteivät kaikki näe teosteni huumoripuolta, mutta minulle joka ikisessä
tekeleessäni on naurupommi mukana, kissantappovideota myöten. Sille ei
Duudsonit pärjää, pyhäkoululaisia ja kapitalisteja kun ovat.
Jos et olisi taiteilija, missä ammatissa voisit toimia?
En missään,
jos olisin ryhtynyt johon muuhun, olisin aivan eri ihminen. Valitsin taideuran
lukioiässä kun paniikissa tajusin, että kohta sitä päätyy johonkin opiskelemaan
ja sitten ammattiin. Kaikki muut ammatit tuntuivat jo etukäteen joltain
rangaistukselta, jota ihminen sietää, koska siitä saa rahaa.
Kirjassasi on runo Kaisa Salmen Suomen sisällissotaa
koskevaan Fellmannin pelto -performanssiin, onko tällaisia vankileirejä
nykypäivänä?
Jos ajatellaan suurta historiallista muistojälkeä jättävää
katastrofia, niin eikö esimerkiksi Talvivaara ole sellainen? Tai
tehometsätalous? Kauppakeskukset ja niissä hoideltavat rituaalit - ne ovat
inhimillisen vuorovaikutuksen irvikuvia.
Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Ei kysymystä, vaan muistutus: muista että rakkaus ei ole
mikään vastaus. Rakkaus on kysymys. Se kysyy: mitä haluat antaa pyytämättä
vastalahjaa?
 |
| Teemu Mäen kirjasta Äidin oma. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti