Impivaaran uimahallissa kupli uppopalloturnaus.
Oman kluttaamisen jälkeen kävin vilkaisemassa, että millaista se sitten on. Ilman
vedenalaisia kameroita ei erityisen katsojaystävällinen laji. Välillä heilui räpyläiset
karvaiset kintut veden pinnalla, sitten ei näkynyt mitään. Selkäytimeen asti ulottuva
summerinääni kertoi ajasta, virheistä ja maaleista. Saunassa sitten kuuli
pelaajien puheista, miten hukuttavan tuimaa taistoa pinnan alla olikaan käyty.
Jäin miettimään näitä muitakin tylsiä penkkiurheilulajeja. Esimerkiksi nyt
squash. Voisi kuvitella, että sen ovat keksineet kaksi umpiturhautunutta kesälomateiniä.
Mätkitään polvinivelet jauhoina sitä huonosti pomppaavaa palloa ja pelkästään toista
kiusaten. Ei näyttäviä suorituksia – paitsi ne muhkeat, ankarasta squashinpeluusta
pullistuneet persposket, joita katsojat joutuvat tuijottamaan pleksin takaa koko
pelin ajan.
Oi toista maata on lentopallo, tuo läheisriippuvaisten halipulaväen Joukkuelaji!
Aina kun tulee piste, se on pituutta vanuuntuneiden ryhmähali. Ja silloinkin
kun vastustaja lyö pojopallon kenttään, niin eikun sitä jaxuhalia.
Mutta on suunnistustakin aika vaikea televisioida niin, että edes jokin livejännitys
välittyisi. Joko jossain öisessä metikössä on juhajokinen kuhisemassa minuuttikaupalla
mikkiin, että juu äänet jo kuuluvat ja otsavalotkin tuolla latvoissa heiluvat,
mutta täällä ryteikössä rastin luona ei vaan ketään näy. Tai se puhkikulunut kuva,
jossa parhaiten maaliin löytänyt lönköttää loppusuoran voittajana, ja joukkuetoverit
juoksevat rinnalla tunkemassa seppelettä kaulaan ja lipputankoja ja
kotiseutuviirejä käsiin. Tuosta on toki vielä jalosteena se autosuunnistus. Huh
huh, siinäpä vasta jännä laji!
Mutta ihan paskin tv-laji on jääpallo. Vaikka olisi 200 tuuman
teräväpiirtotelkku, ei sitä palloa erota sieltä jäädytetyltä lentokentältä
vaikka olisi nokka kiinni ruudussa. Joku etäisesti huiskaisee, ja puolet
pelaajista nostavat kädet pystyyn ”heiii”– ja samalla koko 14 hengen innostunut,
kotoa pakotettu katsomo räjähtää riemuun. Maali tuli.
Mitäs muita näitä vielä on – kävely, jossa kaikki huijaavat, mutta kun
ilmeisesti ei vaan osata keksiä lenkkareiden pohjiin juoksemisesta ilmoittavia
piippareita. Amerikkalainen jalkapallo, joka on täynnä ihme kyhnäämistä ja
munien rutistelua, omien tai vastustajan. Tai jääspeedway, jossa
piikkirengasmopoilla vedetään kaasu pohjassa pelkkää vasenta kaarretta, ja jossa
se lähdön sisäradan jamppa voittaa aina, jos ei aja väärinpualin.
Oijoi, vaan toista se on nyrkkeily, tuo tyrmäävän osuva laji juuri Homo sapiensille. Siinä lajissa juju on
biologisen selvä niin kilpailijoille kuin katsojillekin.
Kirjoittaja on Turussa asuva penkkiurheilun
alkeiskuluttaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti