maanantai 15. helmikuuta 2010

Vilkkaus

On tullut todenneeksi, että ruumiillinen työ ja tarkoituksellinen tekeminen ovat yhdessä hyvä paketti. Aika muuttuu tähdelliseksi.

Kun ihmisellä on syyt ja tarkat tavoitteet ja mielellään vielä aikataulutkin,
ei paljon mietitä aiheita että
kuka mää ole, mitä varte tämä kaikk, ja mihi mää jourun kualtuani.

Kantamuksia ees ja taas, maalia seinään ja muuta olen tehnyt.
Lauantaina muutetaan esineistö ja elämän pidot uuteen paikkaan, jossa on
sellaista värimaailmaa joka on meille hyväksi, meidän näköinen –
eritoten meidän tulevaisuuden väreissä.
Paljon on värejä, erilaisia, uusia.
Viritystä, virittäytymistä.

Täytin neljäkymmentä vuotta.
Joskus se olisi ollut paljon, nyt ei juuri kummoinenkaan juttu.
Paitsi että 40 vuotta on jo talteen eletty.

Ja siellä ovat, siellä pysyvät.

Hyvän meiningin kevät on alkanut.

I L O !

2 kommenttia:

  1. Totta on että työ ja puuhastelu tekee elämästä tähdellistä. Hyvä niin. Vaan onko se pelkästään hyvästä ettei ehdi eikä tee mieli kysellä kuka, miksi ja mihin. Kun saa vaan vetää maalia seinään.

    Paul Gaugain kyseli viimeisessä maalauksessaan: "Mistä me tulemme,keitä me olemme, mihin me menemme." Mielestäni ihmisen osa on kysellä, se erottaa hänet eläimestä. Veikkaanpa ettet ole paljon kirjoitellut puuhatessasi. Se voi olla hyvää vaihtelua, mutta ajattelepa se pysyväksi olotilaksi; ei enää mietiskelyä ja pohtimista, vain kalusteitten kantoa Ikeasta ja verhoja ikkunoihin - siinäkö se on ihmiselon jaloin määrä...

    Hyvä silti kun puuhaa riittää...

    VastaaPoista
  2. Tekomme kyselyä – tekemättä jättämiset äänettömät vastauksemme.

    VastaaPoista