torstai 21. tammikuuta 2010

Tammikuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä


Aamulla tyttö kouluun
kertoi miten soittanut Mombasata ja kaveri laulanut
ulti-innostunut pianotunneistaan

Sitten remontoinnin keskiössä hetken, sieltä
tyhjäämään kuolleen mummeroisen
maallista tavarajäämistöä
outo fiilis –
nähdä vielä lähiaikoina olleet elämisen jäljet
shampoot hyllyllä, vaippapaketit, lääkkeet
vanhoja esineitä; valokuvia jotka eivät kelvanneet kenellekään
omia lapsia ei ollut

Tyhjeni pieni huoneisto miesvoimin äkkiä
kaikki tavarat katosivat omille teilleen
osa jatkaa varmasti matkaansa, paljon meni suoraan kaatopaikalle

sitten tulee siivooja, ja raamatoidusti muutaman tunnin kuluttua asunto ei muista
enää entistä asujaansa, kuin tuuli olisi käynyt
tulee uusi vanhus
muuttaa sisään elämään lopun aikojansa

Muistan alhaalla olleet vanhukset jotka
katsoivat tarkkaan mitä teimme, kommentoivat,
katsoivat pois kuljetettavia yhden ihmisen tavaroita
tietäen että kohta
oven suussa ovat hekin,
ja heidän tavaransa.

Sama ihmisenmatka jokaisella.


Olen oppinut tästä päivästä paljon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti