sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

10. Politiikka on välineellistä muille tekemistä


Parhaimmillaan asia on otsikon mukaisesti. Politiikka on perustaltaan väline toteuttaa
arvokkaiksi ja tulevaisuuden kannalta tärkeiksi koettuja asioita. 
Kuten tämänpäivän, rahapiireille toki ihan olennaiset, poliitikkojen julkisuuteen tulleet suorat rahoittamiset ovat osoittaneet, on niitä perusmotivaatioita myös toisenlaisia. Ei niin yleviä
pyrkimyksiä. Mutta oikean miehen (vähemmän on naisia lahjottu?) saaminen 
paikalleen poliittiseen auringonpaisteeseen vaikuttamaan on äärimmäisen tärkeää. 

Money talks.

Ideaalisen rehellisesti ajatellen toki poliitikollakin tulisi olla kirkkaana se, että hän on omassa työssään vain "väline", instrumentti puolueensa arvoille. (Sekin on totta, että tietenkin poliittinen puolue tarkoittaa myös jonkin tietyn eturyhmän asioiden ajamista ja parantamista.)

Politiikan avulla on mahdollista saada yhteiskunnallista statusta. (Tämän tietää moni vasemmalta ylös yhteiskunnallisia portaita pinkonut. Lipponenkin itki SDP:ltä että on puolueelta lähes kaiken saanut. Huh huh.)) 
Sellaisetkin ovat nousun kokeneet, joka ei muilla avuillaan sitä vapailta markkinoilta saa. (Tämän näkee aina ennen vaaleja kun erinäisiä ehdokkaita tulee tyrkylle ties mistä yhteiskunnallisista koloista.) Mutta hepä ovat loistavaa poliitikon ainesta, jos tahtovat kynsin hampain sitä asemaa tyydyttämättä jääneelle pätemisen tarpeelleen. Ja työ tekijäänsä opettaa, moni on sittenkin jäänyt sille tielleen.

Usein myös toisten onnettomuus saattaa olla varsinaista onnenpotkua kunnon opportunisteille ja Hyville Ihmisille, jotka tekevät jeesuksen lailla vain pyyteettömästi hyvää työtä köyhille ja raskautetuille, ja ristiinnaulitsevat rikkaan ja pahis-porvarit. Tämä toki on vanhanaikaista kuin ydinvoima, mutta esiintyy sitkeästi edelleen. On alivastuullista rengin tai piian alastatuksen rooliin tahallista jättäytymistä.
Mutta politiikassa on omat lainalaisuutensa ja julkisuus, mielikuvat ovat tosiaan hämärtäneet asiasisällöt. Paikkaa auringossa ja kannatusta haetaan keinoilla mitkä nyt ovat "sallittuja" ja ostavan vaalikarjan mielestä tahdottuja. Suoraan voi sanoa, että poliittista huoraamistahan ne Jutta Urpilaisen verkkosukissa pötköttelyt ja muut kipusisko-kuvastot eri lehdissä ovat olleet. Mutta mikäpäs siinä jos puoluejohto niin tahtoo ja nuorehko muija suostuu. Mitäpä sitä ei tekisi SDP:n kannatuksen eteen. Miksei samalla cicciolinat ja tissit paljaaksi; miten alhaalla menee ne poliittiset rusketusraidat? Joku miespolitiikko voisi pistää jonkun onnistuneen lehdistötilaisuuden päätteeksi helikopterinsa pyörimään.

Kansanedustaja edustaa kansaa.
Kukin 200 edustajasta edustaa jotakin tiettyä ihmistyyppiä, arvoja.
Ehdottomasti me hiihtodouppausta, pesäpallon sopuilua ja politiikan raha -ja verkostokorruptointia harrastavat "rehelliset" suomalaiset olemme juuri tällaiset poliitikot omaksi kuvaksemme äänestäneet, ja taatusti ansainneet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti