maanantai 2. maaliskuuta 2009

Eläkön Epätäydellisyys!


Viime viikolla ymmärtelin miten 
hienoa ja tärkeää on, että tämä kaikki ihmisten vipellys
on niin auttamattoman epätäydellistä!
Me itse olemme, toiset ovat; kaikki se mitä me olemme saaneet aikaan ja
kaikki mitä tulemme saamaan aikaan. 

Ja paradoksiketju tulee kun vetää lähempiä asioita käsitteestä ulos.
Elämä itsessään on täydellinen; se ei voi olla epätäydellinen, koska
tieteen ja taiteen ja kaiken muunkin nimissä meidän on
hyväksyttävä luonnon pohja lainalaisuuksineen allemme.
Mutaatio, luovuusmuutos on täydellistä.
Erilaisuus on elämändatassa täydellistä.

Rakkaus elää ja kukkii hyvin epätäydellisyydessä, jos se
on hyväksyttyä ja jos kyetään kunnioittamaan toisen epätäydellisyyttä.
Että se toinen rikas on.

Virheet; Pirkko Saisiolla on sen niminen näytelmä ja olen ollut sen katsomassakin
Kansallisteatterissa. Siinä pääosan esittäjällä (Kyllikki Forsell) 
oli virheenään rakkaudettomuus –
rakkauden puuttuminen, jonka puuttuminen nimenomaan näkyi kaikessa.

Täydellisyyden tavoittelu jos mikä on inhimillistä.
Yritys ottaa auringonlaskua kiinni ja taltioida se elävänä jonnekin omaan lokeroon.
Mahdotonta.

Epätäydellisyys on vapauttavaa, armollista.
Itselle, toisille.

Itämaisiin, kuvioinneiltaan täydellisiltä vaikuttaviin mattoihin kuuleman mukaan 
neulotaan tahallisesti se yksi epäkohta, 
että paholainen pääsisi ulos, ja jumala sisään.

Kannattaa pitää jaloissaan sukkia joissa on reikiä.
Niistä ihminen pilkistää.


4 kommenttia:

  1. Tuo on hyvä tuo reikäiset sukat joista ihminen pilkistää. Olen koittanut sitä vaimolle selittää kun hän on niitä pyytänyt pois heittämään. Hän ei oikein tätä asian filosofista puolta tunnu ymmärtävän..

    "Taivas on joka hetki muuttuva ja erilainen, mutta kuitenkin se on aina täydellinen..."

    Kuka voisi sanoa iltaruskotaivaasta että muuten hyvä mutta tonne vähän enemmän purppuraa ja ehkä pikkiriikkisen pinkkiä tuohon toiseksi äärimmäiseen pilvenlonkaan tuolla vasemmalla.. Niin ja nuo kultareunukset saisivat kans olla aavistuksen paksumpia ja enemmän sillai hohtavia. Voi ei ja kato nyt totakin kumpupilveä, eihän se ole olleskaan tarpeeksi pörhönen ja söpö - lapsikin paremman osaisi...

    VastaaPoista
  2. Täydellisyyden tavoittelusta tulee mieleen urheilu, jossa tavoitellaan aina täydellistä suoritusta. Tästä taas tulee mieleen Mike Eruzione, joka oli USA:n jääkiekkojoukkueen kapteeni Lake Placidissa 1980. Hän teki ratkaisevan 4-3 voittomaalin ja olympialaisten jälkeen lopetti uransa, vaikka oli vielä nuori mies ja tarjouksia sateli joka puolelta. Mitään niin merkittävää kuin tuo maali hän ei omien sanojensa mukaan olisi enää koskaan pystynyt urheilijana saavuttamaan, joten se siitä.

    H.A.

    VastaaPoista
  3. Tuo osui niin sanotusti maaliinsa. Kyllä, ihminen voi saavuttaa tietyllä tapaa täydellisyyksiä; välietappitäydellisiä asioita, mutta ne loimottavat onnen valoaan hetken ja jähmettyvät sitten muistoiksi.
    Ja sitten se on niin kuin Lauri Tähkä laulaa että "ei enää elätä, isäni pitkät pellot, ei enää elätä äitini notkuva pöytä..." eli etiäpäin on mentävä, uusien kaukana loistavien valojen tykö.

    VastaaPoista
  4. Kun sitä ei kumminkaan kaikki tiedä, niin USA voitti siis ko. pelissä Neuvostoliiton ja samalla olympiakultaa. Tapausta kutsutaan englannin kielessä termillä "miracle on ice".

    VastaaPoista