Parhaat ajattelutavat stressin suhteen

Kun puheeksi tulee stressi, niin monilla nousee heti mieleen haitallisia oireita. Stressi rasittaa sydäntä ja verenkiertoa, vähentää vastustuskykyä, sekoittaa hormonit ja herättää aamuyöllä murehtimaan. Arjen hallinnan tunne katoaa, ahdistaa, mieliala laskee ja kohta sen kanssa käsikynkkään tulevat masennus- ja uupumisoireet. Sairaslomalle eikä sekään avaa juurisyiden solmuja.

 

Tämä aika tarjoaa kosolti stressaamisen aiheita: on paineita mm. kotona, koulussa, töissä tai työttömänä. Monet perusasiat kuten toimeentulo ovat muuttuneet epävarmoiksi ja ilmastokriisi ja sodat väijyy taustalta. Tai ristiriitoja; kiire on loputon ja vaatimustasoja nostetaan. Mm. opettajat, hoitajat ja myyjät tietävät tämän. Ja se stressihallintakurssikin pitäisi suorittaa!

Pahimmillaan tätä kaikkea samassa harmaassa möykyssä päivästä toiseen ja huolikela fläpättää.

 

Stressireaktiota syntyy, kun jokin asia koetaan uhkaavaksi, haastavaksi tai kun jokin itselle merkityksellinen asia on koetuksella. Tässä piilee ensimmäinen hyvä juttu: stressi on varma merkki siitä, että kyseessä on meille aidosti tärkeä asia. Emme stressaa asioista, jotka eivät kosketa meitä.

 

Toinen ymmärrys se, että stressireaktioiden tarkoitus on olla meidän puolella. Alkuhämäristä asti sen tarkoitus on ollut valmistaa meitä hengissä selviytymiseen, toimintaan ja vastaamaan siihen, mitä odotetaan. Tarkkaavuus terävöityy, suoritustaso nousee ja elimistö suuntaa voimansa käsillä olevaan tehtävään. Urheilijoilla on tätä osaamista.

 

Kolmas ja ratkaiseva asia on ruuvata myönteinen asenne ja ajattelutapa stressiä kohtaan. Tämän ison oivalluksen hyödyt perustelee tutkimustuloksilla psykologian tohtori Laura Sokka kirjassaan Stressiharha - miksi ajattelutavoilla on väliä? Hän on työuupumuksen tutkijana itsekin joutunut uusien faktojen edessä korjaamaan omia käsityksiään ja uskomuksiaan.

Stressin myönteisistä puolista, eustressistä puhui toki jo alan pioneeri Hans Selye. Pääsyy miksi ne ovat unohtuneet tai häivytetty taustalle on se, että stressi haittoineen on loistava bisnes. Stressi myy terapiaa, pillereitä, kursseja, mediaa jne.

 

Vahvasti yksinkertaistettuna Sokan viitoittamat askeleet ovat: 

1. Nimeä stressi, se jo vähentää sen vaikutusta. 

2. Hyväksy stressi, kieltäminen tai piilottelu pahentaa tilannetta. 

3. Käytä stressi hyödyksi. Se osoittaa meille suuntaa, missä ovat itse kullekin ne asiat, joista oikeasti välitämme. Stressi parhaimmillaan auttaa ja antaa toimintaenergiaa tehdä tarvittavat tehtävät ja muutokset elämässä. 

 

Liikkumavapaus elämän ahtauksissa on sitä, että ihminen voi tietoisesti valita joka hetkessä ajattelu- ja suhtautumistapansa. Tämä henkinen yleisavain on tiedetty jo tuhansia vuosia.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja heiluu jo kevätmeiningeissä

 

 

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 20.3.2026 

 

Keskittymiskyvyn liimailua

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.2.2026

Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? tuuppi ajattelemaan. Esimerkiksi miten rahasampoina mylläävät somekanavat suodattavat ja suosittelevat meille tarkoin algoritmein punottuja sisältöjä. Koukuttavia kohujuttuja, loputonta videovirtaa, kusipäistä trollausta ja negatiivisten tunteiden pumppausta jne. Tosiasiaa on, että nuorille suunnataan mielenterveydelle monipuolisen vahingollista materiaalia, mistä seurauksena kaikenlaista oirehtimista.

 

Joskus miettinyt, että mitäpä alitajunnan tantereilla löytöretkeillyt ja ihmisyyden töhniin kompastellut Sigmund Freud tuumaisi tästä somekulttuuristamme?

 

Silmiä avaava ja puhelinta sulkeva tutkimus Hesarista kertoi, miten jo parin viikon nettipaastolla keskittymiskyky koheni huomattavasti. Päätin kokeilla somet kärkenä, aloitin ennen joulua ja jatkuu edelleen. Voi olla, että jotain dopamiinikrapulaa oli alkuun ja yllykettä jatkaa räpläystä. Mutta tietty levoton häslinki nupissa on vähentynyt.

 

Ihan ehdoton en ole ollut, mutta yksikin Facebookin vilkaisu alkoi lisähuomiota pilkkivällä avautumisella EHKÄ PASKIN JOULU IKINÄ! Se oli siinä moneksi päiväksi.

 

Some pyrkii vastaamaan meidän nähdyksi tulemiseen tarpeeseen tykkäyspeukaloilla, hyväksynnän tarpeeseen uusilla seuraajilla, empatianhakuun sydämillä jne. Julkaisuilla näyttelemme ja esittelemme millaiseen identiteettiin pukeudutaan. Vähän niin kuin entisajan paperinukke. Pinnallista, mutta korvaushoitoa riippuvaiseksi tehdylle käyttäjälle.

 

Hallitus kaavailee somekieltolakia alle 15-vuotiaille ja ruutuajan rajoituksia pikkumukuloille. Kannatan. Mitä enemmän lapsille ja nuorille tapahtuu kohtaamisia kasvokkain, yhdessä olemista ja tekemistä sen parempi. Se on meille lajityypillistä käyttäytymistä. Ei se, että kyhjötetään yksin niska rytyssä ja toljotetaan pikkuruutua. 

Ja samaa aikuisille. Ehkä muutaman vuoden kuluttua näistä digihaitoista puhutaan ihmetellen kuten vapaasta tupakanpoltosta aikanaan.

 

Totta on väite, että someväylien kautta on saanut yhteyttä kauempiin tuttuihin ja kavereihin. Mutta samalla se on etäännyttänyt läheisiä ihmisiä toisistaan. Yksi syy on sen puhelinikkunan kautta tarjoutuva loputon uutuus ja liiallinen palkitsevuus aivoille. Mielihyväkeskuksen toleranssi kasvaa, tylsyyttä ei siedetä edes viittä sekuntia, joten kännykkä esille. Ja juuri tämä viipaloi keskittymiskykyä kuin kiireinen kokki kurkkua.

 

Osa asiantuntijoista liputtaa toki viran ja oman someseurakuntansa puolesta kieltoja vastaan. No, paras perustelu rajoittamisille mielestäni on, että useiden lähteiden mukaan älyvehkeiden ja somesovellusten kehittäjät eivät ole antaneet niitä omille lapsilleen. Miksei?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on kärttyäijä kun selvät asiat etenee niin hitaasti