Turkulaiselta Pauli Luomalta on ilmestynyt Kulttuurivihkojen kustantamana fragmenttikirja Kolmeen kertaan sanottu. Ytimekkääseen ilmaisuun erikoistuneella kirjailijalla kyseessä on hänen seitsemäs teoksensa.
Mistä kirjoittamisessa, taiteen tekemisessä on kyse? Esimerkiksi siitä, että kirjoittaja kertoo, miten maailmaa ja elämänmenoa voi nähdä juuri hänen kohdaltaan. Ja siten ainoastaan hänen kohdaltaan.
Lyhyet kappaleet ovat lukijalle varsin otollisia kokonaisuuksia. Soisi, että fragmenttimuotoa hyödynnettäisiin nykyistä enemmän.
En tiedä, mutta oletan, että osassa teksteissä lienee mukana aikaisempien aikojen tapakuvauksia.
Luoman kirjoituksissa pyörii rehellisyyden tuulenvire. Sanataiteelliset ratkaisut luovat antoisia kuvia.
Lukija pääsee kanssa-ajattelemaan.
Muutama rivi kertoo ihmisyydestä, mistä ei yleensä puhuta.
Kirjassa askelletaan erilaisista tunnelmista toiseen, mielialojen värityksistä toiseen.
Sivustarkkailijan pohdiskeleva ja asioita yhteen liimaava näkökulma on useimmin äänessä.
Äidin kanssa tapahtuvat kirjoitetut kohtaamiset sisältävät helposti jaettavia asioita, huomioita.
Kolmeen kertaan sanottu tarjoaa myös portteja laajempien yhteiskunnallisten kuvioiden äärelle.
Omaa itseä koskevat objektiiviset arvioinnit ja läpivalaisut ovat kirjan puhuttelevinta teräväkuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti