Kirja on mielestäni hyvällä tavalla suorapuheinen ja rehellinen. Kirjoittajien terapeuttinen osaaminen näkyy ja tuntuu.
Kahden tyttären isänä nämä asiat luonnollisesti kiinnostavat, mutta myös henkilökohtaisesti. Toisaalla mainitsin, että tämä kirja sopii hyvin myös draamakirjoittajan perustyökalupakkiin - ymmärryksen myötä henkilöhahmoihin lisää lihaa ja verta, tulta ja tappuraa.
Edelleenkin naisten aggressio on melko vaiettu aihe yleisessä keskustelussa - vanhat normit vaikuttavat Suomessa edelleen vahvasti. Kulttuuriimme kuuluu yhä, että kiltit ja sopeutuvaiset tytöt eivät näytä avoimesti aggressiivisuuttaan. Toisaalta se on kummallista, koska kirjoittajat selkeästi osoittavat, miten esimerkiksi masennuksen, liikalihavuuden ja anoreksian pohjasyyt kietoutuvat monesti omaan itseä kohti kääntyneeseen aggressioon ja vihaan.
Tähän liittyvä hyvä huomio oli myös, että vanha sanonta "Pojat ovat poikia" pitää tietenkin sisällään samalla myös sanonnan "Tytöt ovat tyttöjä".
Vaikka kirja on tarkentanut naisiin, niin täysin samoja aiheita ja toimintatapoja löytyy tietenkin miesten kokemusmaailmasta ja tavoista käyttää esimerkiksi epäsuoria ja passiivisia aggressiivisuuden ilmauksia.
Varhaisella vuorovaikutuksella - sekä äidillä että isällä ja heidän kasvatusosaamisella on hyvin suuri merkitys tytön tai pojan myöhempiin elämänvaiheisiin, ihmissuhteisiin ja kykyihin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja tarpeitaan.
Isällä on mm. iso merkitys sen suhteen, millaisia kumppaneita tyttärellä on aikuisena.
Sitä kuulua tyttären vaikeaa äitisuhdetta syineen ja seurauksineen puretaan esille kirjassa varsin ansiokkaasti.
Tähän sitaattiin on mielestäni onnistuttu taltioimaan jotakin hyvin olennaista ihmisyydestä:
Yhtenä tärkeänä nostona tähän voisi olla kirjan luku 8: Naiset jotka vihaavat naisia.
Itselleni tuli mieleen, että tässä ajassa, joka on solkenaan hienoja teorioita, tulisi muistaa ja tunnistaa myös näitä lajityypillisiä toimintatapojamme.
"Tytöt ja naiset kohtelevat välillä toisiaan käsittämättömän epäempaattisesti ja monin tavoin aggressiivisesti. Hyvin usein aggressio liittyy kateuteen ja mustasukkaisuuteen. Pienellä tytöllä kateuden syyt ja aiheet ovat erilaisia kuin aikuisella naisella, mutta mekanismi on samanlainen. Toisella on jotakin, mitä itsellä ei ole ja mitä toivoisi – nukke, kännykkä, polkupyörä, ystäviä, kauneutta, rahaa, poikien huomiota – tai vaikkapa esimiehen hyväksyntää, menestystä, ihana perhe ja sisäistä rauhaa."
Kirjan viesti on selkeä. Näistä asioista kannattaa tulla tietoiseksi, koska silloin on mahdollisuus katkaista negatiiviset kierteet ja viestikapulat. Voida itse paremmin, iloita ja olla onnellinen omassa elämässään.
Aggressiovoimasta on ihmiselle paljon myönteistä hyötyä oikein suunnattuna. Se pitää ihmisen käynnissä, suojelee ja asettaa rajoja. Auttaa sanomaan "ei "silloin kun on sen aika. Myönteinen aggressio liittyy voimakkaasti tahtoon, ja se näkyy rohkeutena, itsearvostuksena ja haluna viedä omaa elämää yhä uudelleen hyvään suuntaan.
Kirjan lopussa on laaja Oman aggressiosi tarina -kirjoitus- ja pohdintatehtävä, joka käy läpi mm. eri ikävaiheet, isän ja äidin tunneilmaisut päätyen tämän päivän tilannekatsaukseen.
Suositeltava kirja. Tilaus Kirjapajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti