(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 18.7.2014)
Virallisten liikunta- ja
ulkoilusuositusten mukaan lapselle tulee sallia ruutuaikaa viihdemedian ääressä
korkeintaan 2 tuntia päivässä. Ruutuaika on sitä istumista television, älypuhelimen,
tietokoneen tai pelikonsolin edessä. Jos pari tuntia ylittyy usein, alkaa ilmetä pahenevasti niska- ja
hartiaoireita, silmäkipuja ja lihasvaivoja. Jos siinä lysyssä mähittämisen,
räpläämisen tai sormen hinkkaamisen ohessa samalla hontataan kaloria lärviin enemmän
kuin kuluu niin lihoo.
Meidän huusholli tuskin on ainut paikka, missä koulujen
kesäloma-aika on saanut nämä ”mediaviihtymiset” lähtemään kinttaista. On sitä
aikaa, ja on niitä vempaimia, joilla saa heti teroitettua tylsyyden sängen pois.
Lailla atk-viruksen yleistyneet älykännykät, tablettitietokoneet ja muut
vastaavat ovat muutaman vuoden tuore ilmiö laajassa mitassa, ja niiden
aiheuttamia isoja käytännön elämäntapojen muutoksia eletään nyt todeksi.
No ni, sit lakata jo pelaamast! Ei käy, turha
kinut lissä! Ny se kännyk pois ko syärä! Mikä taas piippa? Ei sitä telkkari
yäkaure vahrat! Suaristas selkäs! Ääne pois! Kui ni es jaks men ulos? Kui ni kaik
muukkin vaan pela? Aipäri ei sit pelat mökil! Semmost ei ostet! En tiär misä sun
laturi o! Ja niin edelleen sata kertaa päivässä. Todella turhauttavaa. Ja jos
rajoittaa, mukulat pelaavat ja kyttäävät ruutuja kaveriensa luona. Olen uhannut
keski-ikäisen täysin turhalla pärinällä, että jossain kohden lentää kaikki
päkättimet kaattikselle ja tilalle jokainen ompelee itselleen virikkeeksi yhden
steinernuken.
Psykoterapeutti Raul Soisalo luennoi kerran tutkimuksestaan, jossa oli ihmetellyt miksi
ja miten internetistä voi jäädä riippuvaiseksi. Jokainen nettileski tietää,
että ilmiö on totta. Syy koukuttuu esille siitä, että netti- ja pelimaailma - ja uutiset - tarjoavat loputtomasti
ihmismielelle kiinnostavaa uutta.
Aivojen mielihyväkeskukselle jokainen uusi juttu, uusi kuva tai video tuo pienen
hormonisuihkauksen: uusi:tirsk! uusi: tirsk! Tätä palkintoa halutaan lisää, ja syntyy
riippuvuutta. Kenelle vähemmän; kenelle enemmän ja helpommin.
Lapsen ja aikuisen digiriippuvuuden
voimakkuusasteen voi helposti arvioida siitä raivokohtauksesta, jonka kyseinen
henkilö saa, kun hänen ikuisesti uutta erittävän digituttinsa käyttöä rajoitetaan.
Raha sanoo, että kehitys menee pakotetusti yhä
voimakkaammin nettiverkkoja kohti. Mukana pysyäkseen suurimman osan meistä tulee
hankkia tietyt vehkeet ja päivitettävä osaaminen tässä tietoyhteiskunnan
ajassa, tai syrjäytyy. Moni taas syrjäytyy oikeasta elämästä juuri näiden ihmisyyttä
kapeuttavien teknologisten korvikkeiden takia.
No, paljonkos sitten itse vahtaan erilaisia
kuvaruutuja päivässä? Kulunut kuu paistoi futiksen MM-kisoja, ja päälle tiedontoimittajan opiskelua ja
läksyjä. Plus omat kirjoitusprojektit plus oma tiedonliikutus netissä ja
somessa: varmasti 10 tuntia joka päivä. Ymmärrän koko ajan paremmin ihmisiä,
jotka ovat kiinnostuneita selkeästä fyysisestä työstä, josta tulee jotain
valmistakin.
Kirjoittaja asuu Turussa ja
räkyttää tietoyhteiskunnan talutushihnassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti