perjantai 26. kesäkuuta 2009

Mitäs sinä oikein tarvitset?


Luin uutista suomalaisesta ohjaajasta, joka on tehnyt K-18 dokumentin homopornon teosta.
Ohjaaja itsekin homo, joten hänellä oli kiinnostus aihetta kohtaan. Itse genre, homoporno on kuulemma eräs vauhdikkaimmin kasvava bisnes pornoalalla.

Oma käsitykseni on, että ihmisen "homousprosentti" määrittyy eniten biologisesti muutamaviikkoisena, kun sikiölle alkaa pulputtaa testosteronia. 

Mutta kiintoisaa ovat tarpeet. On jano, jokin sanoo että jossakin on veden tapaista.
Nälkä, tekee ruokaa mieli. Näin edespäin fyysisellä puolella, mutta menee mutkikkaammaksi, kun siirrytään psyykeen ja henkisen paketin alueelle. Itseäni arveluttaa, että erittäin monella on suuri tarve katsoa väkivaltaisia elokuvia. Realistisia väkivaltakuvausta, jossa vastustajien paskaksi hakkaaminen on se juttu ja juoni. Mistä nousee numeraalisesti aikuiselle moinen tarve tyydytettäväksi?
 – Ei, silloin ei sovi kokoustaa, sillä silloin katson vaimoni kanssa raakaa väkivaltaa. Sopiiko lauantaina?

Tiedän että tarpeet syntyvät ja jatkojalostuvat hyvin monimutkaisten yhdistelmien lopputuloksina. Mutta oleellista on se, mihin suuntaan ihminen itseään ja huomiotaan kuljettaa. Jos on kyky itseään kuljettaa.

Se kasvaa mitä ruokkii.
Pimeä, tai valkeampi puoli.

Miksi tehdään sellaisia elokuvia kuin tehdään?
Siksi koska sellaisille on kysyntää. 

"Ja sitten jossain välissä onnelliset länsimaalaiset ihmiset menivät niihin isoihin saleihin, joissa näytettiin oikeaa elämää jäljittelevää kuvamateriaalia. Hämmentävää oli, kun yleisö raakkui naurusta kun valkokankaalla tapettiin tai hakattiin ihmisiä. Samaan aikaan maailmalla oli käynnissä useita kymmeniä sotia."

Psyykkinen laihdutuskuuri; sellaisen tulee pitää ensiksi, jos tahtoo omia tarpeitaan puhdistaa ja vaihtaa parempiin.

Tietenkin mm. mainonta, yleinen nykyisemme kilpailukulttuurimme arvomaailma, perinteet, omat kokemukset etc. muokkaavat tarpeitamme myös ulkoapäin. Ja koska ne muokkaavat alitajuntaa, me emme ole niistä vaikuttimista useinkaan kovin tietoisia.

Mutta, suurimmalla osaa taitaa olla ihan helvetin tylsä se oma elämä. 
Vaiks menee taloudellisesti ihan kivasti ja silleen niinku.
Tarvetta olisi tarkoituksellisempaan, elävältä tuntuvaan elämään.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Tarinat


Erään pojan isä oli mm. reipashenkinen häntyri, joka kuhnuroi tussusta tussuun ja lapsia tuli. Hylkäsi perheen, perusti uuden; oli siis sitä oikeaa egoistista säätäjä-mieslajia.
Pojan äiti ja lähipiiri kertoi pojalle kuitenkin aivan toisenlaista totuutta; niissä tarinoissa pojalla oli suoranainen sankari-isä, joka oli tehnyt kaikenlaista urhoollista ja hyvää.
Meni yli kaksikymmentä vuotta, ja sitten poika tapasi siskopuolen, joka kertoi hänelle raadollisia  totuuksia heidän isästään. Poika järkyttyi, ei ollut uskoa.

Lastensuojeluopinnoissa ymmärsin sen oikeaksi tiedoksi, että vaikka lapsen vanhempi olisi millainen kusipää tahansa, niin jotakin positiivista tulee tästä ihmisestä aina kertoa hänen lapselleen. Tällä mekanismilla kun rakennetaan sen lapsen psyykettä, tunne-elämää etc. Ollaan kiintymysobjekti, ja katkaistaan kierrettä.

Olen sitä mieltä, että tietyissä kohdin voi valehdella ihan puhtaasti.
Tarinoittaa uudelleen; silloin se on totuusarvo, se on tarinallista realismia joka kasvattaa.

Sitä paitsi, kun tuntee vasemman aivolohkomme Ja kolot me täytetään hötöllä -mekanismilla toimivaa minäpaketin koossapitojärjestelmää, niin vähäiset taitaa olla totuuden murut jokapäiväisessä puheessamme.

Ai niin, alussa kerrottu poika on Barack Obama.

Kaikilla tarinoilla on merkitystä.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Ominaisten saari


Rymättylässä, Turun saaristossa on saari nimeltään Ominainen.
Sitä ympäröi hankala ja karikkoinen ranta joka puolelta.

Kirjojen mukaan Ominainen on  aikanaan ollut paikka, johon on haudattu
kirkkomaalle sopimattomat, itsemurhan tehneet ja muut pahaintekijät. 
Saari on ollut siihen aikaan hyvin kammottu paikka, ja ruumiiden saattajat pelkäsivätkin paikkaa suuresti. Usein kävikin niin että ruumista haudattiin vain hieman sammalien alle tai ei ollenkaan. Kuljetusrekikin saatettiin jättää sinne ja sitten paettiin saaresta nopeasti. 
Saarta pidettiin kirottuna, siitä kerrottiin kummitusjuttuja, miten esimerkiksi laivojen kiinnitysköysiä katkottiin yöaikaan.

Toisen maailmansodan aikaan Ominaisten saaren tumma historia jatkui. Saksalaiset sotilaat
nimittäin heittivät saaren kohdalla veneistään mereen suomalaiset morsiamensa, koska tiesivät etteivät voi viedä heitä mukanaan Saksaan. Toisen tiedon, ehkäpä kirjasta siivotun version mukaan naisia ammuttiin veteen ja vain muutama pääsi uimalla pakoon.

Luin tästä Ominaisesta, ja paljon kokenut ja mihinkään yliluonnollisiin uskomaton merikarhu kertoi oman kokemuksensa saaresta. Erään nuorisoporukan kanssa he olivat vaivalla rantautuneet Ominaisten rantaan, ja pieni ryhmä oli isosta laivasta mennyt soutuveneellä rantaan. 
Nuorilla oli tarkoitus yöpyä teltassa saarella, mutta haaveeksi jäi. Illan hämärtyessä oli alkanut kuulua merkillisiä viheltelyjä ja kivien heittelyjä. Nuoret olivat ottaneet jalat alleen ja tullessaan rantaan oli havaittu, että ison laivan keulaköysi oli irronnut, tai irrotettu.
Umpikauhuissaan olleet nuoret eivät tätä olleet tehneet. Kertoja totesi loppuun että noh, eipä ole sitten sen kerran jälkeen sinne tarvinnut rantautua.

Koin sellaisia kokovartalovilunväristyksiä kuunnellessani tuota Ominaisten historiikkia. Jokin usko tai tietämys siitä, ettei tässä nyt mitään paskaa puhuta kai vaikutti taustalta aika paljon.
Sinänsä toki kiinnostavaa, että itsessänikin on joitakin skeemoja, joihin niin sanotut kummitusstoorit resonoivat. Se on vähän jotakin samaa hallitsematonta, kuin esimerkiksi jokin taide-elämys saattaa tuottaa. 
J. Karjalaisen Laura Häkkisen silmät -kappale on myös laulu, jossa kylmä on karsinut kuulijankin korvan kautta.

Tulee puhutelluksi jollekin sellaiselle alueelle itsessään, sinne missä Järki on tapahtumiin selkä päin ja peukaloitaan pyörittelee, koska ei ole hänen asiansa.

Sekin on mielenkiintoista, että onko tässäkin tarinassa jotakin Ominaisten saaren henkeä mukana, mustina pidettyjen energioitten tuulahdusta?




sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Elämänasenteen aiheuttamat alastomuudet

Markkinoilla;
kun näkee pitkästä aikaa naamatuttuja ihmisiä, ja sen takia panee merkille heti miten huonot elintavat ovat alkaneet näkyä vääjäämättömästi kehossa. Lihavuutta, tupakankeltaista ihoa, alkoholin huuhtelemaa yleisharmautta ja elämänilotonta kehoa ja sen sointia ei voi piilottaa mihinkään vaatekappaleeseen.

Rakkaudettomuus, läheisyyden tarve, ystävien puute, hyvän seksin puute, aidon muitakin ihmisiä hyödyttävän tekemisen puuttuminen; se jokseenkin kokonaan tarkoitukseton elämä on näkyväisintä jos sen osaa nähdä.

Vielä merkittävämpi – ehkä kaikkein merkittävin on se oma, itse valittu asenne elämää kohtaan.
Miten elämänasenne sitten näkyy ihmisestä?
Puhekuplat; ovat ne negatiivisyydessä lionneet, kiinnitytäänkö huomioankkurin kanssa siihen huonoon ja ikävään, maailmantuskaan ja kutakuinkin kaikkeen mahdolliseen huonoon ja pahaan. 

Hymyttömyys.

Se varjoista katsova Katkeruus ja Kateus jota ei koskaan itsessä myönnetä; toisilla vaan on kaikki niin hyvin ja minulla on ihan paskaa. Alivastuullisena lysmäperseenä ei kuitenkaan viitsi (tai ymmärrä, myönnettäköön) lähteä tiedostamaan ensin sitä omaa palettiaan, ja sen jälkeen  kohentamaan omia asemia ja niitä valittuja elintapojaan, vaan syyttää muuta maailmaa ja muita pahoja ihmisiä tilastaan, joka tuntuu kovin kehnolta.

Uskomukset.

Yhä uudelleen todistuu se, että se on, minkä ihminen uskoo olemassa olevaksi. Liittyy erityisen paljon yllämainittuihin asioihin. Negatiivisten ajatusmallien perustana ovat ihmisen omat uskomukset sen suhteen, millainen maailma on.
Kaikki ihmiset omissa maailmoissaan!

Itsensä edes jonkinsorttisella tuntemisella vähintäänkin siirretään vuoria.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Oodi Testosteronillle!


Jokin aika sitten kuulin radiosta pitkän linjan nuorisotyöntekijän
murteellista pohdintaa:
"Nii, mää olen kyllä tullu vuasien kulues siihen tulokseen, et kyl se on se testosteroni mikä syä järkeä. 
Se on vast siinä kolmenkympin jälkeen ku miähestä alkaa tulla ihmine."

Olen nyt muutaman kerran ajanut väliä Turku-Laitila-Turku ja
joka kerta olen todistellut sellaisia aivan käsittämättömällä
riskillä otettuja, täysin turhia ohituksia. Rattia ohjaamassa uhkuva testosteroni.
(Joka viikonloppu tuntuu päättyvän lehtien palstojen mukaan muutaman nuoren elämä aamuyöstä, kovassa vauhdissa ja kavereita ja testosteroni kyydissä.

Pääosa nykyistä urheilulajeista, kuten esimerkiksi jalkapallo on kehittynyt 1800 -luvulla. Pääsyy on siinä, että yhteiskunnalliset rakenteet ovat muuttuneet, ja metsästys väheni dramaattisesti. Toinen iso syy on sivistys, jonka takia sotiminen ja väkivalta on koko ajan vähentynyt. Homo Sapiensin mieshormoni on vaatinut itselleen hyväksyttäviä masturboinnin ja purkautumisen teitä.

Väkivalta & action -elokuvat, väkivaltapelit, extreme-harrastukset ja seksiin liittyvä teollisuus yrittävät kaikki tyydyttää parhaansa mukaan testosteronin luomia käyttäytymisyllykkeitä ja todellisuudessa sen testosteronin pääosin ajattelemia ajatuksia.

Lihaksikkaat veneet ja testosteronille sävelletyt ja piirretyt autot; rahasuonikkaat kullimaasturit ja verenpunaisena tykyttävät tuikeilmeiset ferrarit ja muut kilpurit. 
(F1-kilpailu on muuten symboliikassaan ehkäpä testosteronin kiteytyneintä ilmentymää; siittiömäinen miesten keskinäinen pitkä kilpailu mustavalkoiseen munasolumaaliin, ja voittaja ruiskuttaa palkintopalliltaan jättipullosta shamppanjaa muiden päälle. :-)

Moottori on miehisyyttä ja tavallaan väkisin tullut miehisen ajattelun materiaalinen vertauskuva ja pyhä himmeli. Prum-prum!

Moni homoseksuaali on kanssani varmasti eri mieltä, mutta itse olen tullut vakuuttuneeksi siitä tutkitusta tiedosta, että muutaman viikon ikäisenä kun testosteronia alkaa tulla elimistöön, niin sen yksikkömääristä riippuu kuinka heteroita tai homoja me ollaan. 
(Joskus tein ko. tietoteoksessa olleen testosteroni-testin ja olin vastauksineni siellä homouden rajamailla. Tietenkin:-)
Pointti tässä on se, ettei minusta suurimmaksi osaksi homous ei ole ihmisen oman valinnan alueeseen kuuluva asia. Toisekseen, testosteronin laskettua mies voi "ryhtyä homoksi", tai nainen estrogeenin laskettua ja testosteronin täten päästyä paremmin esille vaihtaakin naiseen. Tämä on nyt kyllä erittäin yleistettyä mutta tuonne suuntaan.
Joka tapauksessa testosteroni ratkaisee sukupuolemme ja sen, kuinka miestä tai naista me biologiselta pohjalta olemme. Tähän päälle kun tulee sitten se suhtautumistapa mitä saamme lapsena osaksemme, niin siitä taas kasvavat vahvistuvat toisiaan ruokkivat kiinnostuksenkohteemme. Ja minkä takia mm. moni miehinen äijä-mies ei löydäkään paikkaansa muuttuneessa maailmassa.

Monille ihmisille on aivan käsittämättömän vaikeaa hyväksyä, että olemme pohjimmiltamme eläimiä. Sitä paitsi oikein kunnollisia laumaeläimiä, joiden toimintaa, tarpeita ja ajatuksia ohjaavat juuri mm. testosteroni. 
Ihmisen nk. vapaa tahto on minusta todellakin niin kutsuttua.

(Tässä kohden todettakoon, että keskityn tässä sanallisessa viihdyttämisessäni ainoastaan miespuolisen ihmiseläimen maailmaan, koska edustan sitä itse. Naiset puhukoon omasta puolestaan. Ja todennäköisesti sen oman testosteronitasoni jo vääjäämättömästi laskettua muutaman prosentin – näin käy n. 30 -vuotiaasta eteenpäin – sen takia kykenen edes hieman objektiiviseen katselmukseen.)

Talouselämän arvoja ovat määritelleet erittäin paljon lähivuosien kehityksessä nuorten miesten, +-30v. miesten arvot. Kukonpoikien arvot. Toimintakunto ja taisteluhalu on suurimmillaan, itsekeskeisyys ei ole vielä jalostunut ajattelemaan yhteisön hieman monimutkaisempia syy-yhteyksiä. Talouselämä tarjoaa valtavasti testosteronille tyydyttämisen kohteita. 
Ei ole sattumaa, että se on kutakuinkin länsimaisen, Valkoisen Miehen rakennelma.

Pohjimmiltaan tietenkin on kyse siitä mahdollisimman aseman saavuttamisesta lauman   naarasihmisten keskuudessa ja yhteisön sosiaalisessa hierarkiassa joka pohjautuu keskinäiselle kamppailulle lähes kaikessa. 
Nykypäiväisen ihmislaumaeläimen alfa-uroksen tunnusmerkkeinä mm. varallisuus, älylliset kyvyt ja taidot, huumorintaju kertoo sopeutumiskyvystä. Lihaksikkuus ja iso penis ovat edelleenkin kovaa valuttaa kun nainen valitsee oman biologiansa evoluution hyväksi katsomalta ja sanelemalta pohjalta sitä elinkumppania ja poikastensa siittäjää. Edellä mainituilla ominaisuuksilla varustettu mies on kyvykäs, testosteronia piisaa kamppailuun muiden urosten kanssa, elättämiseen ja naisen ja poikasten suojelemiseen. Kysehän on meidän ihmisten maanpäällisessä vipellyksessä enimmäkseen siitä lisääntymiseen ja niiden omien geenien, ja jälkeläisten eloonjäämiseen ja niille hyvien elinolosuhteiden aikaansaamisesta.
Ihminen on eloonjäämisorganismi.

Emmekä me niin kovin montaa metriä olla sieltä luolasta päästy eteenpäin vielä vuonna 2009.
Perustarpeet kun on uhattuina niin luolamiestaso nousee pintaan.

:-)

Mutta, me emme ole biologiamme, vaistojemme tai viettiemme orjia, jos niin emme tahdo. Emme ole laumasieluja, jos emme tahdo.
Voidaan astua niiden, sukupuolemme ja mm. testosteronimme ylle seisomaan ja ihan ihmisiksi olemaan ja tekemään sen päältä jo kohtuullisen vapaan tahdon valintoja.



perjantai 5. kesäkuuta 2009

Miksi yhä ajatella vasemmistolaisesti?


Facebookissa on jälleen käyty pintamittelöitä politiikan suhteen. On vaalit, ja asiat ovat tapetilla. Koin tarpeelliseksi miettiä esille muutamia vähän syvempiä perusfilosofioitani, ettei
rakentava pohdiskelu ja elämänfilosofioiden kestävyyden keskinäinen vertailu jää sinne 5-vuotiaiden suosimalle tasolle.
Näitä saa kommentoida ja kritisoida. Ihan senkin takia että itse oppisin uutta ja parempaa tilalle.

1) Lapsi ei valitse vanhempiaan eikä sieltä tulevaa kasvatusta ja hoivaa. Lapsi ei valitse olosuhteita johon syntyy, ei sitä, onko ne olosuhteet henkisesti ja rahallisesti rikkaat tai köyhät. Lapsi kasvatetaan, ja lapsi kasvattuu lapsuudestaan tietynlaiseksi; haluaa tai ei.
    Erityisen tärkeää tämä asia on sen takia, että varhaislapsuudessa rakentuu mm. psyykeen eri toiminnot ja mm. tunne-elämän perusta ja sosiaaliset taidot; hyvän tai huonon itsetunnon ja minäkuvan perusta. Jos siellä lapsuuden olosuhteissa on esimerkiksi sellaista perusturvattomuutta, että 1-2 vanhempaa ryyppää itsensä välillä lapsen näkökulmasta ihan hulluksi, on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, rahattomuutta (=tiettyjen henkisten "rikkauksien" kasvualustat vaan ostetaan rahalla, esimerkiksi kodin tila ja kauneus, matkustus, harrastukset etc.), mielenterveysongelmia kuten synnytysmasennusta, niin on päivän selvää, että tällä on oma elimellinen vaikutuksensa kasvavan lapsen elämään. 
    Tiedetään, että köyhyys ja huono-osaisuus periytyy tosi tiukasti, ja ketjua sukupolvien välillä on paikoin hyvin hankalaa saada katkaistuksi. Se edellyttää tiedostamista ja sitä, että lapsi ja vanhemmat saavat apua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ja siinä on vasemmistolaisen ajattelun ydin, että ketään ei jätetä eikä syrjäytetä yhteisön ulkopuolelle sairastumaan lisää, vaan muun yhteisön velvollisuus ja vastuu on auttaa häntä, erityisesti osaansa syyttömiä lapsia. Tällä tavoin pidetään myös parhaiten huolta yhteisöstä kokonaisuudessa, katkotaan ongelmien ketjuja ja rakennetaan parempaa tulevaisuutta. Yhteisön hyväosaisten on tunnettava vastuunsa, ja pidettävä huolta heikommistaan. Ilman että autetaan vastuuttomiksi.

2) Vallitseva "vapaa" markkinatalousmalli pakottaa ihmiset kilpailemaan keskenään ja peittoamaan toisensa raadollisella tavalla. Olen jo aiemmin ehdottanut, että hyvä, Raha kouluaineeksi ensimmäisestä luokasta alkaen, miksi ei jos kerran se talous on maailman tärkein asia? Ja miksemme laadukkaammin sitä, että toisen kädestä voi ottaa, ja kuule lapsi, tärkeintä on voittaa keinoja kaihtamatta? Tavoitteellinen mielikuva voisi olla, että porukan tavalla ja toisella suurin ja vahvin pitää hiekkalaatikon kummulla päänsä päällä jalkapalloa, joka on hänen pallonsa! Hän omistaa sen, hän päättää mitä sillä tehdään. Toiset lapset lampsivat pois paikalta, joku on saanut turpiinsa, joku on jäänyt yksin.
Toinen kuva voisi olla, että missä kaikki pelaavat yhdessä jalkapalloa ja meininki on hyvä.

3) Syvenevä polarisaatio. Lähivuosina on ollut yhteiskunnassa huonosti toimeentulevien määrä ollut jatkuvasti kasvamassa, ja samoin niiden joilla pyyhkii kaikilla mittareilla kaikin puolin hyvin. Mutta välimatka kasvaa pärjääjien ja putoavien välillä koko ajan. Tämä johtuu jo mainituista lapsuuden olosuhteiden eroista, varallisuudesta, kouluttautumismahdollisuuksista ja näiden jälkeen niistä älyllisistä at tieto-taidollisista asioista, joita nyky-yhteiskunta on luotu vaatimaan. Ongelma on siinä, ettei tätä yhteistä kenttää ole riittävästi rakennettu huomioimaan myös heikoimmilla eväillä varustettujen ihmisten kykyä elää selkä suorana omaa palettiaan kipparoiden. Tämä on harvojen voittajien maailma.

4) Poliittinen vallanjako. Tutkitusti hyvin koulutetut, älykkäät ja hyväosaiset ihmiset ymmärtävät ihan hyvin, että äänestämällä vaaleissa päätetään siitä, millaisille arvoille yhteiskunnan liike rakennetaan.  Yksinkertaisesti; mihin ja keille laitetaan ja ohjataan ne yhteisesti kootut rahat, ja millaista tulevaisuutta rakennetaan.
Huonommassa osalta on mennyt usko poliittiseen vallanjakoon ja demokratian toteutumiseen, ja samalla asiat eivät ole enää niin yksinkertaisia puolesta/vastaan, ja asioiden hahmottaminen on vaikeutunut. 
(Tätä mielikuvien ja käsitysten tahallista sekoittamista on ansiokkaasti myös Kokoomuksen palkkaama mainostoimisto käyttänyt hyödykseen.)
Myös talouselämän valta on koko ajan kasvanut, ja voi myös sanoa, että pahimmillaan talouselämä pyyhkii perseensä demokratian papereihin. 

Silti vaaleissa piilee aina se potentia, että yksi päivä paljon muuttaa voi. Kyse on pohjimmiltaan uskosta. Jos uskoo että asioita voi muuttaa, ne myös muuttuvat. Jos uskoo ettei asioita voi muuttaa, ne pysyvät 100% paikoillaan.

5) Tulevaisuus. Koska maapallo on rajattu tila, jossa on rajalliset luonnonvarat, viljelysmaat, suolattomat vedet, herkkä ilmasto johon ihminen on jo nyt radikaalisti vaikuttanut, niin tulevaisuus edellyttää yksilöiden lisääntymisen ja kuluttamisen rajoittamista. Mikä on myrkkyä vapaan kasvun markkinoiden talousjeesuksille. Faktayhtälö on, etteivät kaikki voi elää maailmassa sellaisessa elintasossa kuin esimerkiksi minä ja sinä, joka tätä luet. Tarvitaan lisää maapalloja. Henkilökohtaiset päästörajoitukset ovat toivottavasti kohta arkipäivää; koska toisen ihmisen vapaus loppuu siihen mistä toisen ihmisen vapaus alkaa.
Maailman mittakaavassa todellisesti Hyväosaisen, kuten minun, pitää ottaa jokin eettinen ja ekologinen kanta tähän omaan osaani. Niin on ristiriitaista että joka saumasta vetää, mutta se on ihmisen osaa.

Ei ole oikein, että jossakin toisessa maassa tehdään meidän elintasoomme verrattuna orjatyövoiman lailla tänne meille halpoja hyödykkeitä, kulutustavaroita. Millä, keiden antamalla oikeutuksella? Vapaan markkinatalouden lainalaisuuksien? 
Oli pysähdyttävää katsella valokuvaa kiinalaisesta lelutehtaasta, jossa työntekijöiltä puuttui käsistä paloja työkoneiden niitä nakerrettua, ja se tietoisuus, ettei niillä työntekijöillä ole koskaan ikinä mahdollisuutta ostaa sillä omalla palkallaan omalle lapselleen nukkea, joka täällä on lapsilla ihan tavallinen. Ei ole reilun kaupan tuotteita ei.
Neosolidaarisuus yli kansallisvaltioiden, lippujen liehumisen ja aseellisten puolustus(hyökkäys)-joukkojen ja ekologisuuden päälle rakennettava tiedostunut säätely; siinä on keinot millä maailma ja ihmiset sen pinnalla hengittävät huomennakin.
Nykyisessä tulevaisuudenkuvassa näkyvät monet uhat on ahdistava tiedostaa, varsinkin jos on itsellä oma lapsi.
Minulla on.

Ja oman lapsuuteni, vasemmistolaiseen ajatteluun kasvattaneet juureni muistan lopun ikääni.
Sen minkä tietää, niin sen totisesti tietää.

Ilman erityistä katkeruutta.
Tästä tuli tällainen elämä, ja ei voi tietää millaiseksi se vielä ehtii matkata.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Raision Sokoksessa maanantaiaamussa


Kaksi kassaa, edistyy hitaasti.
Vanha nainen ei ole punninnut jotakin ostostaan, pää keikuttaa rytmissä.
Kassa käy punnitsemassa.
Edelläni nainen puhuu toisen jonon tutun naisen kanssa miten
tulee taas poltettua tupakkaa. Vaikka helppoa olisi kuulemma lopettaa,
ei vaadi kuin sisua.

Toisella naisella tupakkaostospäivä.
Puheesta, tavoista ja olemuksesta voi lukea, että vähän sivuroolia
on ollut tarjolla läpi koko elämän mitä todennäköisemmin.

Takanani mies yrittää saada jutustelua aikaan Kenen Tahansa kanssa.
Kertoo vartijallekin että on ollut jo 10 vuotta eläkkeellä ja että
nyt on menossa lääkäriin. Vartija ei taida edes jaksaa murahdella.

Kolikoilla ostetaan.
Toisella kertaa mies jätti edessäni kassalle pari pikkuostosta kun ei ollut
kuin se yksi seteli.
Suurelle osaa ihmisistä olisi mahdotonta, että pitäisi käydä ruokakaupassa
kukkaron läpi katsellen.

Humaania ajatusta on, että yritetään jeesata kaikille ne itsestä riippumattomat 
lähtökohdat riittävän hyviksi parempiosaisten toimesta.
Vastuuta siitä omasta paketistaan ei saa koskaan ottaa ihmiseltä pois;
ei auttamisella eikä pakottamisella.

Asiantuntijat tietävät, että viimeistään päiväkoti-ikäisistä on
nähtävissä ne lapset, joille nuoruus ja aikuisten maailma
tulevat tarjoamaan kovaa pakettia.

Tämä on vaikea yhtälö tietää.
Koska jos tietää, sitten pitää ottaa kantaa.
Tavalla tai toisella.
Voi tuupata myös päänsä omiin pensaisiin ja sanoa että oma vika.
Tai sitten tehdä toisin.