Hyvistä ja pätevistä miehistä on pula

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 22.7.2025

Kuvitellaan, että Suomessa on tapahtunut seuraavanlainen muutos. Vanhemmat, varhaiskasvatus, opettajat ja tukiväki, Opetusministeriö, poliittiset puolueet ja hihhulitkin ovat löytäneet yhteisymmärryksen ja luoneet menetelmät, joilla poikien koulumenestystä on saatu parannettua huomattavasti. On tuupattu alkuun positiivinen kehitys, jonka seurauksena tuonnempana suomalaiseen työ- ja talouselämään saapuu joka vuosi runsaasti korkeatasoisen koulutuksen ja osaamisen omaavia sivistyneitä ja pian varakkaita miehiä. Olisiko heillä menekkiä myös parisuhdemarkkinoilla? Olisi. Syntyvyys lähtisi nousuun. 

 

Toki osa markkina-arvonsa tuntevista miehistä ei halua jatkossakaan sitoutua isyyteen ja perhemieheksi, vaan jatkaa pöristelyä kuhnuribemarilla tussusta tussuun. Tai sitten heillä on jo poikaystävä.

 

Pirjo Koskisen ja Petri Nummin tietokirja Lisääntymisen vimma toteaa suoraan, että syntyvyys on Suomessa laskenut samassa tahdissa kuin miesten koulutustaso on laskenut ja työttömien nuorten miesten määrä lisääntynyt. Miesten syrjäytyminen ja vauvakato sekä heikko koulutustaso ja köyhyys kulkevat käsi kädessä mäkeä alas. 

 

Syyllisiä nykyiseen huonoon kehityssuuntaan on varmasti useita, kuten alussa mainittu letka. Mutta miten saadaan pojat aidosti innostumaan koulunkäynnistä ja sitä kautta heille ja läheisilleen onnellisempaa elämää ja ehkä ne geenitkin jatkoon? Miten ruuvataan OPS? Vai vastustaako jokin taho sitä, että pojat menestyisivät koulussa yleisesti nykyistä paremmin?

 

Osaltaan asioita edistetään niitä kuuluja yhteiskunnallisia rakenteita muuttamalla, mutta niiden vaikutusvalta on rajallinen. Ihmisen pitää saada säilyttää se oma vastuu.  

 

Koulunkäyntipulmiin ja kasvatustaitoihin liittyen, varakkaiden kuntien kouluissa on jo bussillinen erilaisia apuhenkilöitä. Ja jotkut vaativat yhä lisää, mutta onko se lopulta ratkaisu? 

 

Miksi esimerkiksi Japanissa koulunkäynti sujuu pohjimmiltaan hyvin? Heidän kulttuuriinsa syvälle juurtuneita arvoja ovat mm. vanhempien ja toisten ihmisten kunnioittaminen, ystävällisyys ja se, että painotetaan yhteisön etua yksilön sijaan. Tähän kasvatetaan pienestä pitäen. Aivan samaa ja talkooasennetta on ollut Suomessa, mutta niiden ohi ovat väkivalloin etuilleet yliyksilöllisyys ja  määensin!-runttaus.

 

Isossa mittakaavassa olisi järkevää tehdä paluuta kasvatustapoihin, joilla on pärjätty yhteisönä tyyliin aina ja maailman sivu. Ilman uskonnolla pelottelua tai lasten hakkaamista.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on saanut osakseen melko villin kasvatuksen 

 

Jazzkukon lauantaissa soi monipuolisuus

Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa ja Uudenkaupungin Sanomissa. 

Laitilan Jazzkukon puistokonsertti lupaa tänä vuonna kuten häistä tuttu sanonta: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä. Esiintyjien toimesta luvassa on jazzklassikoita, omia kappaleita ja taidokkaita muunnelmia sekä yötaivaan sinistä bluesia. Kiinnostavaa uutuutta tarjoaa suomalaisen soulin nousussa oleva laulajatar Emilia Sisco.

 

 

 

Häneltä ilmestyi viime vuonna ensimmäinen albumi Introducing Emilia Sisco, ja se noteerattiin hyvin myös Ranskassa ja Englannissa. Kappaleissa keinuu perinteinen sielukas soul, mutta mukana on myös nykyaikaisia vivahteita ja mausteita. Miksi musiikin tyylilajista juuri soul on sinut valinnut?

– Olen lapsesta asti kuunnellut monipuolisesti musiikkia, sillä meillä oli kotona kaiken maailman vinyylejä: jazzia, bluesia, reggaeta. Mutta soul on puhutellut eniten, koska se yhdistelee erilaisia elementtejä. Se on juurevaa, se on sielun musiikkia.

 

Muihin verrattuna soul antaa laulajalle myös tietyt erityispiirteensä.

– Soulmusiikki antaa laulajalle tilaa laulaa. Siinä ei mennä tekniikka edellä, vaan pitää laulaa sydämestä, sen pitää olla aitoa ja raakaa. 

 

Hänelle omaan ääneen inspiraatiota ovat antaneet monet ihailemansa tähdet, mainittakoon Etta James, Billie Holliday ja Aretha Franklin.

Emilia Siscon omat kappaleet syntyvät hyvin erilaisin tavoin.

– Joskus studiobändi lähettää demon, ja lähden siitä fiilistelemään eteenpäin lyriikoita. Joskus olen taas soittanut ukulelea tai bassoa, ja siitä on lähtenyt biisi kasvamaan. Joskus menee aihe edellä, joskus taas melodia. Yksi kappale on kehkeytynyt esiin 15 kilometrin kävelyllä.

 

Emilian musiikilliset unelmat ovat hyvinkin realistiset.

– Haluaisin tehdä pelkästään musiikkia ja elää sillä. Esiintyminen ja musiikin tarjoaminen muille ihmisille on minulle suuri nautinto ja uskon, että musiikilla on tunteiden kautta paljon parantavaa voimaa.

 

Emilian seuraava albumi ilmestyy ensi vuonna, ja sen uudesta materiaalista hän on innoissaan. Jazzkukkoon hän saapuu sekstetin kanssa ja odottavaisin mielin.

 

Jazzin huippupuhaltajia ja todellisia blueslegendoja

Festivaalin taiteellisen johtajan Kari Antilan Quartetin vierailevana tähtenä on tenorisaksofonisti Rick Margitza, jonka meriitteihin lukeutuu mm. esiintymiset Miles Davisin yhtyeessä. 

 

Ja samaan on yltänyt myös puistokonsertin toinen odotettu jazzhelmi Bill Evans. Hänen omia kokoonpanoja ovat olleet Push ja Soulgrass. Sooloprojekteissaan Evans on soittanut monipuolisesti jazzia, funkia ja bluegrassia. Kovan luokan saksofonistista on kyse, sillä Bill Evans on soittanut ja kiertänyt mm. Herbie Hancockin, Willie Nelsonin, Mick Jaggerin ja The Allman Brothers Bandin kanssa.

 

Jazzkukon puistokonsertin päätöskunnian saavat SF Bluesin legendaariset äijät, jotka eivät esittelyjä kaipaa. Bändin kärkenä ovat Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm ja Laitilassa mukana lavalle nousevat myös kitaristi Jukka Orma ja laulaja Kojo.

 

Jazzkukko Festivaalin kotisivulle tästä. 

 

Ticketmasterin lippukauppaan tästä.