Rahapelien rosvoluonteesta

Julkaistu Laitilan Sanomissa 9.6.2020

Joskus äiten nostamana näpsäytin Laitilan linja-autoasemalla 50 pennin pajatsosta keskeltä sisään ja sain kilisevän päävoiton. Muistan tapahtuman yhä elävästi, vaikka siitä on 45 vuotta aikaa. Kas juuri näin toimii riippuvuuksille alttiit aivot.

Aivan juniorina opin pelaamaan pelikorteilla venttiä ja sököä pikkurahasta. Sitten klassista hedelmäpeliä, toki lottoa ja 1X2-vakiota. Myöhemmin Veikkauksen vedonlyöntejä. Kaikista rahapeleistä olen jäänyt tappiolle. Tarkkaa kokonaissummaa en tiedä, mutta arvioisin, että vuosien saldo on miinuksella joitakin tuhansia euroja. Myöhemmällä iällä olen sentään tajunnut omaa pölhöisyyttä ja vähentänyt pelaamistani rutkasti. Joskus johonkin.

Kaikki rahapelisysteemit menevät niin, että jos pelaat säännöllisesti, niin pitkässä juoksussa häviät rahojasi lähes varmasti. Pahasti riippuvaisella menee omat ja lainatut. Onnetar kun on aina istutettu pelijärjestäjän puolelle. Ammattimaiset urheiluvedonlyöjät ovat oma lukunsa.

Loton päävoiton todennäköisyys on noin 0,000005 prosenttia. Minkä hahmottaa siten, että Laitilan ja Uudenkaupungin välinen matka laitettaisiin millimetripaperille. Loton arvonta osoittaa yhden tietyn millin pätkän, ja Laitilasta lähtevä tyyppi sattuu valitsemaan juuri sen saman millimetrin. Lottolappu on lähinnä kallis pääsylippu haaveiluun – rahaa ja varakkuutta saa hieman varmemmin tylsästi opiskelemalla, säästäväisyydellä ja töitä tekemällä. 

Nyt korona-aikaan peliautomaattirivit ovat laput kuvaruuduilla mykkinä. Toivon mukaan moni on saanut sen myötä terveellistä etäisyyttä pelihimoihinsa ja päättänyt luoda itselleen uudet tavat. 

Pelikoneiden suunnittelussa on käytetty kylmää psykologista tietoa, jotta pelaaminen ja panostus lisääntyisi. Isot voitot silloin tällöin aiheuttavat suurimmat dopamiinitulvat ja kiihdyttävät pelaamisen tavan syntymistä. Automaatteihin on ohjelmoitu "melkein voittoja" ja "jäi yhden päähän", jotka saavat laittamaan lisää rahaa koneeseen. Jossain Kulta-Jaskassa on luola-ajan aivojamme kiehtovia käänteitä - äänekkäät ja välkkyvät ilmaiskierrokset, koira, joka ilmestyessään tuo jokerit peliin. Talismaanissa sateenkaari avaa suurivoittoisen ruletinpyöräytyksen - kaikki luotu vain siksi, että aivomme palkkio- ja mielihyväsysteemi nalkkaisi eri keinoin yhä tiukemmin kiinni. 

Toki joskus joku voittaa miljoonia, mutta viime kädessä Veikkaus on tehnyt voittoa valtavasti. Vaikka Suomessa voittovaroja käytetään ns. hyviin tarkoituksiin, se on silti moraalisesti erittäin arveluttavaa rahankeruuta. Lisäveroa peliriippuvaisilta. Parempi olisi, että pelaaminen keskitettäisiin tiukasti valvottuihin paikkoihin. 

Mitkä ovat juurisyitä rahalla pelaamiselle ja muille riippuvuuksille? Geneettisen alttiuden lisäksi se, että elämä on tylsää, kaivataan hetken huvia ja jännitystä: nopeaa ja varmaa mielihyvää. Syvemmällä tasolla todellisuuspakoa – elämä saatetaan kokea tyhjäksi ja merkityksettömäksi, ja juuri silloin sitä yritetään täyttää epäterveellisillä ja köyhdyttävillä riippuvuuksilla. Ne antavat kierolla tavalla korvikkeenomaista olemisen syytä, sisältöä ja jopa turvallisuuden tunnetta. 

Osalle riippuvuudet ovat elinikäinen seuralainen ja pirullisimmissa tapauksissa sitä yksilön todellista omaa vastuuta on vaikea nähdä. Elintapamuutoksia saa tehdä, ja jos ei kokonaan pääse eroon, niin riippuvuudet kannattaa vaihtaa edes parempiin ja terveellisimpiin. Apuja on saatavilla.

Kirjoittaja asuu Turussa ja harrastaa jälkikäteisviisautta

Kymmenestä metristä Lapsen Maailma -lehdessä

Lapsen Maailma on Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisu.
Numerossa 4/2020 on Iiriksen kanssa yhdessä tekemästämme uimahyppykirjastamme Kymmenestä metristä versoutuva juttu, tekijöinä toimittaja Heidi Horila ja valokuvaaja Pasi Leino.

Kirjan voi ostaa vaikka Pienestä Kirjapuodista Naantalissa tai tilata Booky.fi hintaan 16:90 (ilmainen toimitus)



Klikkaamalla kuva suuremmaksi.

Härkämäen kotikoulun kuulumisia

Tämänhetkisen tiedon mukaan mukuloiden etäkoulutus jatkuu toukokuun puoleen väliin asti. Epäilys on, että koronavirus pitää opinahjojen ovet kiinni kesälomaan saakka. 

Noh, täällä on sujunut ihan hyvin. Frouva on jo aiemmin tehnyt etätöitä, joten hänellä ei sen suhteen ollut isoa kynnystä jäädä kotioloihin. Minulta taas ovat keikkatyöt toistaiseksi loppu, joten askellus etäapuopettajan rooliin oli peräti innokas. 

Puoliso sai yllättäen etäkoulumme rehtorin vakanssin, ja jo ensimmäisellä tunnilla olin rehtorin kansliassa kiivasluonteisessa puhuttelussa koskien uskonnonopetuksen sisältöjä. Pääsimme zarahustralaisuuteen ja aavikkokansain hihhulointeihin saakka. Myös siihen, etten jatkossa osallistu mitenkään mukulan uskonnonopetukseen. 

Rehtori hoitaa myös matematiikan oppiaineen. Minä kun olen se 70-luvun joukko-oppi -kokeilun lapsi – osaan toki piirtää rinkuloita kanien ja seeprojen ympärille, ja sanoa lonkalta heti, kuka tai mikä pallinaama ei kuulu joukkoon. Voi toki olla, että jotenkin hämärästi nämä matikkakeissit liittyvät myös siihen, että omalta osaamisalaltani ovat tältä keväältä työt jäähyllä ja vähävaraisuus ravistelee jo kolikoita taskusta.

Olen ollut hyvin luottavainen suomalaiseen opettajain osaamiseen. Sitä tämä etäkoulusysteemi on tähän mennessä edelleen vahvistanut. 

Samoin kun mukulalta kysyttiin, että mitä hän koulusta eniten kaipaa, niin ykkösvastaus kuului että ruokailua. Myös koulujen keittiöhenkilökuntaa olen aina arvostanut osaamisestaan. Etäkoulumme lounaskoekeittiömme on näemmä jäänyt hopealle. Markon Jytäkkä Silakkalaatikko on tähän mennessä parhaiten mennyt alas, mutta eikös silakkaloota nyt aina ole ollut koululaisten suursuosikkeja? 

Musiikissa piti katsoa kolmessa osassa Peppi Pitkätossun balettiversio. Eka pätkä katsottiin ja arvon oppilaan kanssa molemmat haukoteltiin naamat kramppiin. Se korkeakulttuurinen aikuisten raappahousuhyppely tuli kerralla selväksi. Sittemmin ollaan laulettu ja soiteltu muun muassa Jaakko kultaan uusia sanoituksia: "Turpiin saat sä multa, pium paum poum" yms.

Mutta on tässä hyviä puolia ollut. Poikkeusolojen takia on tullut oltua paljon keskenään tekemisissä, on ollut hauskaa ja merkityksellistä. Kiireet vähissä. Ehkäpä sellaiset inhimilliset perusjutut ovat kirkastuneet esille. Varmasti tämä jää aikalaisille sellaiseksi aina silloin tällöin muisteltavaksi sukupolvikokemukseksi – "Koronakevät 2020". 

Uskon myös, että Suomeen luodaan tämän epidemian pakottamana vahvat viruspuolustusvoimat. Vahingoista kun viisastutaan.

Mutta ei laitlalaiseen mielenlaatuun kasvatetulle nämä niukemmat olot kovin erikoisia ole; päinvastoin kotoisalta tuntuvat. Ei saa olla ihmisten kanssa tekemisissä: paremp onki ete koko aikka toiste nurkis hypät ja turhanpäiten trimpat! Ei voi matkustaa ulkomaille: mitä sitä kans joka paikkan täyty pakat! Ei voi käydä ravintoloissa: kyl ko yhrem pitopöörä antime kerra vuares syä, ni siin o iha riittäväste stää ravintola!

Kirjoittaja on Turussa henkilö, joka on kiinnostunut palkatusta työnteosta.

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 24.4.2020

Mulu - lapsi joka toi metsän takaisin

Huhtikuun alussa saapui painosta uusi lasten kuvakirja, jonka olen tehnyt yhdessä monipuolisen kuvittajan Elina Jasun kanssa. Kirjaa saa tilattua esimerkiksi Booky.fi -palvelusta hintaan 22:20€ (ilmainen postitus). Kovakantinen, 32 sivua. Myös meiltä tekijöiltä tätä saa hankittua.

Julkaisijana on iloisempien kirjojen puolesta toimiva Puukenkki Kustannus.
Myös sitä kautta kirjaa voi tilata: puukenkki (a) gmail.com (22€, sisältää postikulut)

Teos on omalla tavallaan ilmastomuutoskirja, ja se keskittyy todellisten ratkaisuiden ja realistisen toivon luomiseen metsittämisen kautta. Alkuperäistä ideaa tälle tarinalle ovat tarjonneet mm. St1:n pilottihanke ja kenialaisen, vuonna 2004 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Wangari Maathain Green Belt -elämäntyö, johon kuului mm. miljoonien puiden istutus eroosiota vastaan.

Kirjan ensisijainen lukija- ja katseluryhmä ovat päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset, mutta alusta asti teosta on rakennettu ajatellen myös vanhempia. 

Elinan luomalla kuvakerronnalla on suuri rooli, ja itse pyrin saamaan tekstit ja draamankaaret mahdollisimman tiiviiksi. Aforistinen ytimekkyys jättää parhaimmillaan lukijalle enemmän sitä oman tulkinnan tilaa.

Itse tarina on sijoitettu tapahtumaan kuvitteellisessa paikassa, pienessä kylässä meren rannalla, mutta sisällöt ja inhimilliset tekijät ovat luonnollisesti siirrettävissä avohakkuineen ja istutustalkoineen myös Suomen kamaralle. 

Tässä kirjassa on – ei pelkästään Happy End – vaan useita hyviä ja onnea tuovia loppuratkaisuja. :-)

Kirjan takakansi:

 

Vapun tietämillä olivat pikkuflikat Raunistulassa leikkineet Mulun viitoittamalla tiellä ja metsittäneet ansiokkaasti leikkimökin edustaa. :-)

Mutta näin nämä asiat koetaan

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 18.2.2020

Ihmiselle on tärkeää tulla hyväksytyksi ja kuulua johonkin laumaan, se on perustarpeitamme savannilta saakka. Ja kun olemme päässeet lauman turvaan, onkin kiire pyrkiä erottautumaan ja hakemaan statusta lauman arvoasteikossa. Koska mitä korkeammalla on, sen enemmän saa vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia. 

    Vahvistuva ilmiö ajassamme ovat vaihtoehtoiset totuudet. Niillä tarkoitushakuisesti hämärretään faktoja, riisutaan yleisiä ihmisarvoja ja ruokitaan valheilla karkeaa vastakkainasettelua. Suomenkin poliittiselta kentältä löytyy toisistaan elinvoimaa hinkkaavia blokkeja, kuten vihervassarit ja kansallismieliset, liberaalit ja konservatiivit jne. Vallan- ja ääntentavoitteluun ovat tulleet mukaan identiteetteihin liittyvät arvot. Ja niiden kautta kovasti toisistaan poikkeavat ideologiset todellisuuskäsitykset siitä, millainen on ihminen ja hyvä elämä, ja millaista tulevaisuutta Suomeen ja maailmaan tehtäisiin.

   Väliin pieni Joko tai -mielipidejumppa: mille puolelle peukutat: maalaiset/kaupunkilaiset? kasvis/liha? feministit/äijä-meininki? /ei-monikulttuurisuus/monikulttuurisuus? uskonto/tiede? laiskat/ahkerat? henkilöauto/julkiset? raittius/alkoholi? EU/ei-EU? suklaamunkki/kiinankaali?

Kas näin me ahkerat päällystämme palapeli-arvoilla identiteettiämme asia kerrallaan. Valinnat ja teot todistavat, keiden joukoissa seisotaan.

    Meihin laumanisäkkäisiin puree karismaattinen puhe ja yksinkertainen, samaa tehokkaasti jankuttava viestintä. Se vaikuttaa tunteiden kautta aivojen syvempiin osiin. On sitten kyse politiikasta, uskontokasvatuksesta tai Embo-vessapaperimainoksesta. 

    Tyytymättömyys omaan osaan, viha, vitutus ja ennakkoluulot ovat otollista maaperää, minne puheilla ja sanoilla voi pystyttää lähes mitä uskomushäkkyröitä tahansa. Tältä alkukantaiselta ajattelun vääristämiseltä ei pelasta korkea koulutuskaan, usein on jopa päin vastoin. Ja hoplaa, yhtäkkiä asiat tosiaankin ovat niin kuin ne koetaan. Silloin on turha kenenkään mussuttaa mitään tosiasioita, jotka uhkaavat tai eivät tue oman jengin uskomuksia. Samalla usein pöytään tuodaan niitä nopeita ratkaisumalleja: ulos maasta, linnaan, rahat pois, kuula kalloon, pakkolaki. 

    Ja voi Trump, Putin, Erdoğan ja Jeesus sentäs. Itse uskon, että apina-aivojemme evoluution sipulikerroksista johtuu se, että moni vaistomaisesti kaipaa sitä lauman alfa-apinaurosta johdattamaan paratiisimaisiin onnen aikoihin. Mikä varmaan tapahtuukin heti sen jälkeen, kun olemme ensin listineet kaikki vihollisemme! 

    Yhteinen vihollinen tunnetusti yhdistää eripuraisenkin väen. Suomessakin niitä yhteisiä vihollisia olisivat esimerkiksi ikärakenteiden rajut muutokset, elintapasairauksien vähentäminen sekä kansalaisten osaamisen ja oppimismotivaation kasvattaminen. Miksi ei?

    

Kirjoittaja asuu Turussa ja uskoo siihen, että tunne aivosi, tunnet itsesi. Ainakin entistä paremmin.

James Clear: Pura rutiinit atomeiksi

Menestys ei tarkoita tavoitetta, johon pyrkiä, tai maaliviivaa, jonka ylittää. Se on kehittymisen menetelmä ja hienosäätämisen loputon prosessi. Pysyvien tulosten salaisuus on, ettei koskaan lopeta parannusten tekemistä. – James Clear

Myönnetään, että tämä kirja on ollut itselleni erittäin innostava. Luin sen saman tien kahteen kertaan ja tein "päivityskirjoituksia". Kirjan aiheet, oivallukset ja menetelmät tarjoavat hyvää aineistoa vaikkapa luovan kirjoittamisen treeneihin. Asioiden tiedostamisen ja omakohtaisuuteen liittämisen jälkeen - uusien rutiinien noudattamisen jälkeen kirjan päälupaus pitää paikkaansa periaatteessa minkä tahansa asian kohdalla: Näin saat aikaan muutoksen, joka pysyy. On kyse sitten uudesta rutiinista kohti parempaa toistojen kautta, tai sitten huonosta rutiinista luopumisesta.

Omassa ex libriksessäni lukee: Asua muuttumisen vapaudessa, ja ei tämän bloginkaan nimi ole sattumalta Luonnostelua. Torsti Lehtinen joskus kauan sitten eräällä eksistenssifilosofia-kurssilla kysyi, mitä yhtä ominaisuutta ette itsestänne myisi mistään hinnasta? (Mitä sinä et myisi?)
Lyhyen pohdinnan jälkeen totesin, että muuttumisen vapautta.
Oma elämänfilosofiani pohjautuu vankasti siihen, että ihminen saa muuttua. Logoterapiaopintojen tuomaa ymmärrystä taas on ihmisen henkinen vapaus ja sen liikkumatila - omaa asennettaan voi aina ruuvata, jos ei enää muuta voi.
Eli eipä ihme, että itselleni ja monille muillekin on maistunut nämä Clearin tarjoamat oivallukset ja käytännön menetelmien esittelyt. Nettisivustoltaan on tullut sähköpostiin myös pätevää ja kiinnostavaa lisäinformaatiota.

Kaikki tavat palvelevat sinua jotenkin - siksi toistat niitä

Kirjan teoreettinen, kognitiivista ja käyttäyttymistiedettä yhdistelevä pohja on simppeli. Rutiiniemme peruskehä kulkee samaa kaavaa:
1. Ärsyke -> 2. Tarve -> 3. Reaktio -> 4. Palkinto

Kuinka sitten luodaan hyvä rutiini:
1. Tee siitä ilmeinen 2. Tee siitä houkutteleva 3. Tee siitä helppo 4. Tee siitä tyydyttävä

Kuinka päästä eroon huonosta rutiinista?
1. Tee siitä näkymätön 2. Tee siitä vastenmielinen 3. Tee siitä vaikea 4. Tee siitä epätyydyttävä

Kirja luonnollisesti tarjoaa näihin seikkaperäiset perustelut ja askelmerkit tietenkin samalla todeten, etteivät nämä neljä lakia eivät ole tyhjentävä keino muuttaa mitä tahansa inhimillistä käytöstä, mutta Clearin mukaan ovat melko lähellä sitä.

"Tuloksesi ovat osoitus aiemmista rutiineistasi. Nettovarallisuutesi on taloudellisten tottumustesi viiveellä tuleva mitta. Painosi on syömistapojesi viiveellä tuleva mitta. Tietämyksesi on opiskelutapojesi viiveellä tuleva mitta. Sotkusi ovat siivoustapojesi viiveellä tuleva mitta. Saat sen, mitä toistat."

Samalla logiikalla uusi, parempi rutiini alkaa tuottaa tulosta muutoksen vaadittavan ajan myötä. Kyse on toimivasta menetelmästä, ei tavoitteen toteuttamisesta.
Moni yrittää tehdä esimerkiksi vuoden alkuun elämänmuutosta, esimerkiksi laihduttaa läskiä tai vähentää suklaansyöntiä tai ryyppäämistään, mutta kun se ei näytä tuottavan mitään tulosta nopeasti, lyödään hanskat tiskiin ja uskotaan, ei pysty, juuei onnistu, en saa aikaan muutosta. Ja palataan samaan rutiinimaiseen käytökseen ehkä vielä entistä pahemmin.
Itse pidin myös Clearin kirjan evoluutioon perustuvista selityksistä mm. aivojemme toimintaperiaatteiden ja perustarpeidemme suhteen. Ne olivat hyvin samansuuntaisia Markus J. Rantalan kirjassaan esille tuomien näkemysten kanssa.

Uudet rutiinit perustuvat tiettyyn toistojen määrään, ennen kuin niistä tulee pysyvää tapaa.
Kuva selkiyttää hyvin mistä kysymys. Hyvin samankaltainen on osakesäästämisen puolelta Korkoa korolle -ilmiö.

Eräs kirjassa ollut käyttökelpoinen neuvo: jos vain välttelee houkutuksia, esimerkiksi tänään en osta 2,5 euron erikoiskahvia, se ei ole tyydyttävää. Ratkaisu on esimerkiksi, että avaa tilin, jonka nimeää jonkin isomman ja tärkeämmän tahtomuksensa mukaan, esimerkiksi "Päivä Tukholmassa -reissu". Aina kun tuo kahvi jää ostamatta, voi siirtää säästyneen rahan tuolle tilille, jolloin saa muutettua hetken nautinnosta kieltäytymisen ja toimettomuudenkin mielihyvää tuottavaksi. Ja matikkaa:
2,50€ x 7= 17,50 viikossa, 75/kk ja vuodessa 900€.
Samalla periaatteella toimii rutiinien vaikutus. Ja moni tapa muuttuu yllättävän nopeasti pienillä säädöillä ns. automaattiseksi, jolloin energiaa vapautuu muuhun.

Identiteetin muuttaminen on rutiinien muuttamisen Pohjantähti

Suurimpia, ellei suurin syy, miksi muutokset eivät etene ja toteudu, ovat omaan identiteettiin liittyvät uskomukset. Ne yksinkertaisesti estävät muutokset parempaan suuntaan. Ihminen torpedoi itse itseään, usein toki tietämättään:
"Minä olen tällainen enkä muuksi muutu", "En todellakaan ole aamuihminen", "Minulla ei ole matikkapäätä", "Olen ihan surkea tietokoneiden kanssa", "Olen vaan aina myöhässä", "Vihannekset ovat jänisten ruokaa", "sohva + punaviini + Netflix = aah!", jne. tuhansia muita versioita.

Clear toteaa kirjassaan, että "Monet kulkevat koko elämänsä kognitiivisessa horroksessa seuraten sokeasti sääntöjä, joita he identiteettiinsä liittävät. Kun olet toistanut itsellesi tiettyä tarinaa vuosien ajan, on helppo hakeutua samoihin vanhoihin henkisiin uriin ja hyväksyä ne tosiasioina. Ajan mittaan alat vastustaa tietynlaista toimintaa sillä perusteella, että se ei ole sinua. Sisäinen paine pakottaa sinut säilyttämään oman minäkuvasi ja käyttäytymään tavalla, joka on uskomustesi mukainen. Etsit minkä tahansa keinon, jotta voit välttää ristiriidan itsesi kanssa."

Oma identiteetti kannattaa päivittää säännöllisin väliajoin. Itsekin löysin opittuja asenteita sieltä 70-luvulta asti. Silloin niistä ehkä on ollut joissain tilanteissa hyötyä, nyt niillä ei ole ollut aikoihin enää mitään virkaa. Omien tarpeiden, asenteiden ja uskomusten muuttaminen on tietynlainen muuttumisen yleisavain, jonka myötä voi tapahtua niitä isoja ja nopeita kvanttimuutoksia. Näistäkin on itselläni omakohtaisia kokemuksia.
Clearin kirja tarjoaa perusteltuja selityksiä ja apuja näiden asioiden tiedostamiseen.
Suosittelen.

Vihreän ja punaisen kortin systeemi

Olen eri lähteistä yhdistellyt yksinkertaisen ja tehokkaantuntuisen menetelmän, jolla osaltaan pystyy toteuttamaan esimerkiksi laihdutusprojektinsa. (Kirjoitettu alunperin Facebookkiin 17.1.2020)

a) Tiedetään, että syömisen osuus on laihduttamisessa ratkaisevaa, ei liikunta, joka toki tukee ja tuo energiaa monella tapaa. [n.Ravinto 80% /Liikunta 20%]. Miinuskaloreille on mentävä suhteessa kulutukseen, JOS pulskistuneen on tarkoitus olla normaalipainoinen. 

b) Tiedetään, että ankaran eloonjäämisevoluutiomme takia aivomme edelleen suosivat ja himoavat suolaista, rasvaista ja makeaa niiden sisältämän runsaan energian takia. Siksi näistä aivoissa se vahva mielihyväpölly ja monelle psyykkinen riippuvuus. Tiedetään myös, että jos kaupasta ostaa esimerkiksi Fazerin sinisen📕, Oreo-paketin📕, irtokarkkisäkin📕, ranskalaisia📕ja sokerimunkkeja📕on kotona suuria vaikeuksia pidättäytyä syömästä niitä. Ei mene miinuskaloreille. 
[Noin 7000-8000 kaloria on kilo läskiä kyytiin kannettavaksi tai pois kyydistä.]

c) Pitää siis toimia jo kaupassa päättäväisesti oman mielihyväkeskuksensa portsarina. Jokaisen koriin aiotun tuotteen kohdalla voi tietojensa perusteella MIELESSÄÄN nostaa joko vihreän kortin tai punaisen kortin. Edellä mainitut ovat pitemmässä juoksussa kaikki punaisen kortin kamaa, JOS tarkoitus laihduttaminen. Vihreää korttia ostoskoriin saavat mm. salaatit📗, viinirypäleet📗, hedelmät📗 pähkinät📗jne.

d) Samaa systeemiä voi laventaa tahdottua päämäärää tukemaan: soffaa ja telkkaria tuntikaupalla📕kävelylle kaverin kanssa📗sometusta tuntikaupalla📕kuntosalille tunniksi📗jne.

e) Jokunen vuosi sitten tämänkaltaista simppelien värisymbolien käyttöä ehdotettiin EU-tasolle terveellisten ja epäterveellisten tuotteiden erottamiseksi, ei mennyt läpi. Ymmärrettävistä syistä, punaisen lipun tavara olisi alkanut jäädä hyllylle.

f) Miten sitten palkita itsensä tällaisista kieltäytymisistä, koska jos ainoastaan välttelee houkutuksia, sellainen toiminta ei tuo tyydytystä. James Clear tarjoaa kirjassa Pura rutiinit atomeiksi kelpo mallin: avaa säästötili ja nimeä tili sen mukaan, mitä todella haluat. Ja aina kun välttää heräteostokset ym. pikamielihalut, voi siirtää säästyneen summan tuolle tilille. Tili voi olla vaikka "Konserttimatka", "Uusi takki", "Päivä Tukholmassa-reissu", "Kokovartalohieronta" - mitä isompaa ja arvokkaampaa sitten haluaakaan laihtumisen ja parempien tapojensa lisäksi. Pitää toki muistaa se, että säästökohteen tulee olla linjassa tavoitteen kanssa, eli jos laihduttamisesta kyse, se ei voi olla jumbopizza + kolme kaljaa.

Aiheeseen liittyen suositteltavaa kirjallisuutta:
James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
Timo Haikarainen: Lihaskasvu & rasvanpoltto
Markus J. Rantala: Masennuksen biologia