sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Keskittymiskyvyn elvytysopas


Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala ovat olleet kysyttyjä haastateltavia, koska ovat nostaneet kirjansa kautta yleiseen keskusteluun ADT-keskittymishäiriön, sen syntysyyt, oireet ja paranemisvaihtoehdot. [Yle Areenassa ohjelma keskittymishäiriöstä.]



Kyseessä on ilmiö, attention deficit trait, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samaan tapaan kuin kehityksellisistä tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä ihmisillä (ADD, ADHD).
Asian toi ensimmäisen kerran esille 1990-luvulla amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell.

ADT-käytösmalli juontuu siitä, että siitä kärsivät ihmiset ovat viettäneet liian pitkään liian kiireistä elämää. Tehneet montaa asiaa samaan aikaan, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen, laiminlyöneet unensa ja näin aiheuttaneet itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Myös ravinnolla on iso merkitys.

"ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen."

Nyky-yhteiskunnassa ja ajan vaatimuksissa ADT ei ole harvinainen ilmiö.
Siitä kärsivällä on keskittymiskyky heikko, ja tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen.Yhtä asiaa tehdessään hänen mieleensä tulvii muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan. Ilman ulkoisia keskeytyksiäkin hän elää keskeytysten keskellä.

Keskittymiskyvyn puute puute voi heikentää jaksamista, suorituskykyä, palautumista ja aiheuttaa burnoutin.
Kirjaa voikin erityisesti suositella, jos itsessään tunnistaa ja kokee työuupumuksen oireita:

  • uupumusasteista väsymystä
  • kyynisiä tunteita
  • ammattillisen itsetunnon heikkenemistä
  • univaikeudet - työasiat pyörivät mielessä, aamuyöllä heräämistä

Kirjan tekijät uskovat vakaasti, että tästä itse aiheutetusta keskittymiskyvyn häiriöstä on mahdollista toipua, ja siten saada takaisin oman kognitiivisen kapasiteettinsa parhaassa käyttökunnossa.
Jos sitä flowta eli virtaustilaa tahtoo itselleen useammin, niin
"se ei ole mikään mystinen taiteilijoiden etuoikeus vaan hyvän keskittymisen ja asioiden sujumisen tila. Virtauksessa mieli on aktiivinen, keskittyminen on helppoa ja vaikeat haasteet tuntuvat innostavilta eivätkä lannistavilta. Virtauksessa voi olla yksin tai yhdessä, kunhan edessä on riittävän vaikea tehtävä ja siihen ratkaisun avaimia."

Olen tästä ollut hyvin kiinnostunut, koska olen itsessäni näitä ADT-oireita tunnistanut jo useamman vuoden ajalta. Perussyy lienee – toki helposti innostuvan ja uteliaan mielen lisäksi – että toimeentulon olen pääasiassa hankkinut taide- ja kulttuurialalta, jossa käytännössä pitää olla monta projektia käynnissä samaan aikaan. Mikä tarkoittaa, että peruspohjana sälä- ja silpputöitä, työaikaa on helposti kaikki aika, ja jonka ryydittää epävarmuudessa lilluva apurahasysteemi ja muu jatkuva rahoitusten suunnittelu ja rehellinen kerjäys.

Keskittymiskyvyn elvytysopas kirjassa on paljon tieteen tutkimuksilla perusteltua konkretiaa.  Kuten ohjeita, miten opitaan älykkääksi älylaitteiden käyttäjäksi (itse olen mm. poistanut Facebook-sovelluksen kännykästä, suosittelen). Miten hankitaan uusia aivoille hyviä päivittäisiä tapoja, miten omasta työstä riippumatta tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa omia työskentelyolosuhteita ja miten pysäyttää keskeytysten kierrettä.
Kirja perustelee, miten tehtävästä toiseen hyppiminen on paitsi raskasta myös tehotonta. Tunne multitaskauksesta on harhaa, koska aivot eivät voi tehdä tietoisesti montaa asiaa yhtä aikaa.

Mielenkiintoinen aivotutkijoiden osio on, miten jaksottaa vuorokauden uuden "työaikalain" mukaan. Sitä on hyvä peilata oman rytmiikan ja päivän vaatimusten kanssa.




En halua spoilata sisältöä, kirja kannattaa itse lukea jos uumoilee että siitä voisi itselle hyötyä olla. Lyhyesti sanottuna; uusimpiin aivotutkimuksen tietoihin nojaava pätevä tieto- ja opaskirja, jossa on sivuja "vain" 130, napakkaa tekstiä ja sopivasti kuvitusta. Hyödyllinen.

Kirjan tilaus Tuuma-Kustannuksesta.






torstai 18. lokakuuta 2018

Ensimmäinen stand up -keikka

Kallion On the Rocks -ravintolassa oli 17.10.2018 Stand up Sirkuksen järjestämä Open mic- ilta ryyditettynä kokeneilla esiintyjillä.
Tupa myytiin loppuun.

Esiintyjinä olivat
Koomikko Eero CorsoJoni SuikeliRebecka Vilhonen, Harri Muikkula, Jyri Tumanoff, Tiina Oksanen, Jonathan Lagerquist ja Marko Laihinen.

Illan emäntänä hääri Stand up-koomikko Helena Pöllänen.

Tästä monin tavoin haastavasta komiikanlajista olen ollut jo pitempään kiinnostunut, taannoin olin Jack Björklundin vetämällä peruskurssilla, jota kyllä vilpittömästi alaa pohtineille suosittelen. Välttyy monelta turhalta kompastumiselta, säästää aikaa alkuvaiheessa ja pääsee heti itse kirjoittamiseen ja tekemiseen kiinni.

Esiintymiskokemuksen kartuttaminen ja oman materiaalin fiilaus aloitetaan ainoastaan tosipaikoista. Eka steppi siis joka tapauksessa otettu. :-)


Stagella. Kuva by Juha Sinisalo, tuo Brewniversen kuulu olutasiantuntija.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Voiman Runoilija.-palsta osa 30: Mirkka Mattheiszen

Julkaistu Voiman numerossa 8/2018


Mirkka Mattheiszen. (kuva: Marko Laihinen)

Kysymys silmiin katsomisesta
  
Voitit Runo-Kaarinan 2014 kokoelmallasi Kuvittele reuna, ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön [Puru-kollektiivi 2018]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?
Ihan hirveästi. Tuntuu että olen kaikin tavoin aivan eri pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan sen jälkeen.

Olet mukana runoutta julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?
Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea. Puru-kollektiivi on vahva julkaisija ja meidän näköinen.

#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä mitä syö?
Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten paljon syö vaikuttaa siihen millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on ylensyönyt.

Runosi voi tulkita myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten sinä koet ihmisen ja eläimen välisen yhteyden?
Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä, joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä, joita syödään ei kohdata – voisi esimerkiksi kohdata silmiin katsomalla. Itse olen käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä alkuvaiheessa.

Millainen elokuva #toistaiseksinimeämätön olisi?
Kysyt ihmiseltä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana katsonut kaksi elokuvaa leffateatterissa ja eikä omista televisiota. Sana ja kuva ovat minulla niin erillään toisistaan, etten osaa muuttaa runoteosta visuaaliseen muotoon. 

Mistä juontuu teoksen vihkomaisuus ja nimi?
Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma on nimeni kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus, pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin paikkoihin.

Olemme tietoisia ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat. Masennus-ahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä pitäisi tehdä?
Lukea runoja, vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus, eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa mielekäs elämä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mitä on työn alla nyt?
Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini on olla kuvittaja.