Halokehrät - kritiikki Kiiltomadossa

Kiiltomadossa julkaistiin Juhana Henrikki Harjun tekemä kirja-arvio Halokehrät-kirjastani.

Luettavissa täältä.

Elämä on syömistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2016

Filosofisesti pureskellen otsikko on totta. Syömme ruokaa ja juomaa, mutta laajemmin haukaten nielemme elämämme mahalaukkuun myös ihmissuhteita, asioita, esineitä, kokemuksia ja elämyksiä. Ja samalla elämä järsii ihmispoloa – elinaikamme hupenee kuin kuivuva lauantaimakkarapötkö jääkaapista. Ajan kulku perkaa mahdollisuuksia ja tulevaisuus haiskahtaa sillisalaatilta.

Ruoka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja ääripäät leikkaavat keskustelua. Monelle pelkkä ajatus grillihiilloksella hitaasti kypsyvästä, makumureuttaan tihkuvasta pihvistä teettää kuolasuitset roikkumaan suupieliin. Ja toiselle sama mielikuva tökkii oksennusrefleksiä.

Ruoka, ruoanlaitto ja sitä kaikkea maustava hifistely on paisunut tieteeksi. TV:ssä hautuu joka kanavalta omat kokkiohjelmat; mikä ylikypsentää monen katsojan hermoja. Osalle meistä kelpaisi ihan hyvin jokin avaruusajan ravintopuriste, jonka voisi parissa sekunnissa nielaista energiatarpeen tullen.

Kun pula-aika on väistynyt ja rahaakin on, niin monilla on ongelmia hallita luola-ajan asetuksilla edelleen olevia aivojensa viestejä.  Ravinnon suhteen kun juhla-aterioita on ulottuvilla joka päivä. Plösötymme helposti – varsinkin kun fyysisestä työstä on siirrytty eniten ajatteluelintä rasittavaan työntekoon.

Itse en ole mikään erityinen kulinaristi tai kokkailija. Reseptit ovat viitteellisessä käytössä. No, suomalaisnaisten keksimää nyhtökauraa odottelen kauppoihin. Se soveltuu moneen käyttöön.

Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, mutta eläinten lihaa en ole syönyt 15 vuoteen. Alkuperäisinä syinä eettiset järki- ja fiilisperusteet – tällä kattauksella olen voinut paremmin. Jos lihaa syö, minusta reiluinta on itse se vapaa eläin luonnosta metsästää, tappaa, nylkeä, paloitella ja valmistaa ruuaksi. Riistaliha on myös terveellisintä. Isävainaa harrasti metsästystä, joten kaikenlaista elikkoa on tullut pistettyä poskeen.

Omasta ruokaympyrästä en ole käännyttävää metakkaa pitänyt, enkä viitsi nähdä fanaattista vaivaa - mukulat ovat kaikkiruokaisia. Päättäkööt myöhemmin itse omat lautasmallinsa.

Hyönteissyönti on nousussa Suomessakin, ja se kieltämättä kiinnostaa. Turun yliopistolla on Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimusprojekti. Sirkat, torakat ja jauhomadot ovat proteiinirikkaita, aminohapot ovat niissä kohdallaan ja kuuluvat eko-osastolle. Maailmassa 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä normaalin ruokavalionsa osana, joten ällöttely ja jessushyiolkkosentä!-reaktiot ovat vain kulttuuritottumuksia. Niitä voi aina muuttaa.

Jaa-a, pitäisikö sitä tosiaan hankkia vähän lisätietoa ja ruveta ötökkäfarmariksi? Se ratkaisi samalla sitäkin aina eteentulevaa ongelmaa, että mitäs uutta sitä vieraille juhlissa tarjottaisiin.

Kirjoittaja on Turussa asuva ja kokeellisuuksiin taipuvainen kirjailija.

Majka Nurminen teki musiikkia aikuisille

Voima-lehti 4/2016

(Tässä juttuni rönsympänä versiona ennen toimitusta)

Myötätunto erilaisuutta kohtaan kasvaa rohkeista teoista

Majka Nurmisen ja Anna Kulmalan luoma lastenmusiikkiteatteriduo Mimi ja Kuku on kiertänyt ympäri Suomea jo 13 vuotta. Ensimmäiset fanitkin tulevat jo autoistaan moikaten vastaan.

Huhtikuussa Mimin hahmoa esittävältä Majkalta, 37, ilmestyi kauan odotettu ensimmäinen aikuisille suunnattu pitkäsoitto nimeltään Erilainen. Pianonsoittoa ja klassista laulua opiskellut muusikko ihmettelee itsekin tekoprosessin lopullista nopeutta.

– Kyllä tällainen levy on ollut jo vuosia mielessä mukana, mutta sitten yhtäkkiä palaset loksahtelivat vauhdilla kohdilleen ja biisejä alkoi vaan tulla.

Laulut ovat tyyleiltään poppia ja reggaeta, ja mahtuu mukaan klassisiakin sovituksia.

Soolokeikoille Majka lähtee vasta syyspuolella, ja ne toteutetaan pelkistetyllä laulajatar & piano -periaatteella. Anna on lupautunut hoitamaan valot, miksauksen ja kaikki muutkin käytännön työt.

Kun Majka taannoin sai studiosta ensikuunteluun uudet kappaleensa, se oli aluksi hyvin hämmentävää. Ilmeet ja fiilikset olivat moninaiset.

– Se varmasti johtui siitä, että olen niin tottunut työntämään lastenmusiikin myötä kaikki  sadun siivilän läpi ja puhumaan keijukieltä. Mutta nyt yhtäkkiä lauloinkin hyvin suoraan ja rehellisesti. Se oli samalla tietenkin myös hyvin hieno tunne.

Herkästä paletistaan huolimatta, Majka on tullut tunnetuksi päättäväisestä rohkeudestaan laittaa itseään julkiseen keskusteluun likoon. Varsinkin vakavissa asioissa, joihin hänellä itsellään on omakohtaista kokemuspintaa. Aiheina ovat olleet erimerkiksi koulukiusaaminen ja vihapuheen kohteeksi joutuminen. Se vieläkin selittämätön ajanilmiö ryöpsähti sosiaalisessa mediassa liikkeelle, kun he tekivät ohjelmasarjaa Pikku Kakkoselle. Ihmiset jauhoivat omilla nimillään käsittämättömiä törkypuheita Majkan henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Ilkkuvien vihatikkujen piikkeihin joutui kaikki mahdollinen.

– Sen bodaaminen pois oli raskas prosessi, koko ajan tein duunia ja joogasin paljon. Kyllä sen kaiken myötä piti muuttaa myös omaa ihmiskäsitystäni. Tietty sinisilmäisyys väistyi. Mutta minä päätin, että pidän tätä omaa valosoihtuani.

Vuonna 2014 Majka ja Anna rekisteröivät pitkän parisuhteensa ja heidän näköisiään satumaisia häitä vietettiin Särkänimen huvipuistossa. Anna oli Napoleon ja Majka merirosvoprinsessa. Omasta homoseksuaalisuudesta kertominen, yhteinen kaapista tulo sai toki jonkin verran osakseen otsikoita ja nettifoorumeissa keskusteluja, mutta aiempiin kokemuksiin verraten moinen ei tuntunut miltään. Herkkyyden tykö oli kasvanut myös lujuutta ja paksumpaa nahkaa.

– Parisuhteemme julkistaminen oli tietenkin itselleni ja meille kahdelle henkilökohtaisesti tärkeä juttu, mutta samalla näen, että se oli myös yleiseen suuntautunut päätös. Ja 98-prosenttisesti meille tästä asiasta tullut palaute on ollut positiivista. Monelle nuorelle ja vanhemmallekin se oli selvästikin merkityksellinen juttu. Se koettiin esikuvallisena rohkaisuna tuoden toiveikkuutta, että kyllä ne uudenlaiset ajat koittavat.

Majka ja Anna ovat toimineet monille nuorille myös vertaistukena, tiukoissa elämäntilanteissa on autettu eteenpäin aikuisuuden kynnykseltä.

Toisenlaiset ajat tulevat, mutta ainoastaan kun ne tehdään. Muutosprosessit edellyttävät yksilöitä, jotka uskaltavat mennä valokeiloihin puhumaan juuri niistä asioista, joita moni häpeää ja joista pysytellään hiljaa.

Omalla tavallaan myös Majkan tuore albumi jatkaa sitä hänelle ominaisten rohkeiden ja rehellisten tekojen tietä. Kappaleiden aiheet juureutuvat ylös hänen omasta elämästään – ovat siten kuin todenmukaisia päiväkirjan sivuja.

– Toivon että musiikistani ja näistä lauluista ihmiset saisivat itselleen ikään kuin ystävän. Ne ovat tarinoita elämästä ja sellaisista asioista, joita monella muullakin on ollut. Ei mistään harvinaisuuksista ole kysymys.

Vuosia sitten masennuksenkin mustan maan läpi kulkemaan joutunut musiikintekijä seisoo nykyään karismaattisen vahvasti omilla jaloillaan. Nainen on selkeästi sinut itsensä kanssa, omasta mielestään juuri oikean ikäisenä ja tietää, miten se valo pitää lopulta itse löytää – se valo, jolla pääsee pimeästä pois.

–Jokaisen meistä pitää se tosiasia jossain vaiheessa jollakin tavoin kohdata, että sitä omaa elämää tässä pitää vaan elää. Omana yksilöllisenä itsenään, ja olla onnellinen itsestään, läheisistään ja elämästään. Kaikkia ei todellakaan tarvitse miellyttää ja sen oman paikkansa löytäminen on tärkeää. Ja sitten taas toisaalla, yhdessä me tämä maailma tehdään sellaiseksi kuin se on. Erilaisten ihmisten kirjo tuo jännän yhteenkuuluvaisuuden tunteen.

Huumori ja tietynlainen leikkimielisyys on Majkan mielestä elämässä aina tärkeässä roolissa. Ne ovat tietenkin uuden levynkin lauluissakin läsnä. Humoristisuuden myötä kun punoutuu elämä tasapainoisemmaksi.

Rehellinen kateellisuus kunniaan

(julkaistu Laitilan Sanomissa 24.3.2016)

Tehokas keino lyödä lyttyyn mikä tahansa arvostelu on syyllistää sen esittäjä kateelliseksi. Suurin osa kun häpeää kateellisen leimaa – kuin olisi jostain pahanteosta kärvähtänyt.

Suomalaista kateutta mainitaan vielä erityisen myrkylliseksi, ja tälle väitteelle löytyykin alkujuuria historian peltotilkuilta.

Eino Leinon sananlaskuksi noussut runonalku kuuluu: Kell´ onni on, se onnen kätkeköön. Lisävalaistusta sillekin räpsäytti Risto Pulkkisen kirja Suomalainen kansanusko. Sen mukaan kun Suomessa siirryttiin pyyntikulttuurista maanviljelyyn – paikoillaan pysyvään asumiseen – kateellisuus roihahti. Syynä oli tuolloin yleisenä elänyt usko, että onnea on olemassa vain tietty vakiomäärä. Kuin kakku, josta palaset jakaantuvat. Tällöin jos naapurin pelto tai karja menestyi, sille kannatti mulkaista pahaa silmää, tehdä maagisia pilaamistaikoja sekä käytännön jäynää – siten onnea sai siirtymään omalle tontille. Toki myös omaa hyvää satoa tai muita onnen antimia piti piilotella ja valehdella vähäisiksi, ettei olisi joutunut kateellisten pahansuopuuden ja tihutöiden kohteeksi. Monimutkaisia suojaustaikoja tehtiin myös.

Vaikka myötätunnon ja lähimmäisenrakkauden ajatusta pinnallisesti tunnustettiin jo Suomessakin, niin kerätyt perinnetarinat kertovat kieli suorana, että entisaikaan naapureille tehtiin paljon kiusaa ja hyvin julmaakin vahingontekoa. Lehmiltä silvottiin utareita yms. Teoilla myös rehvasteltiin – kas vahingonilo se paras ilo. Sillä saa sitä omaa henkistä hopeasijaa myös siedettyä paremmin.

Kateuteen liittyen uskottiin myös, että tietynlainen kehuminen ja ylistys olivat suureksi vaaraksi erityisesti karjalle ja lapsille. (Paljonko tämä on näkynyt  lasten kasvatuksessa?) Kun ilkeämielinen kehunta oli käynnissä, saattoi emäntä nostaa sille vastavoimaksi hameensa ylös humps – kas sielläpä olikin niin väkevä paikka, joka veti huomion varmasti itseensä ja kesti kaikki magiat.  Koska vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, tätä vanhankansan  ”merihirviö-temppua” voinee kokeilla vielä nykyäänkin. Josvaikka epäilee, että omia mukuloita joku yrittää kehuta piloille päiväkodissa, koulussa tai urheilukentillä. Parempi toimia vaan riuskasti ennalta, ettei lapsi ylpisty, ettei kasva ihan cheekiksi!

Kateellisuuden tunteet ja sen synnyttämät ajatukset ovat oikein suunnattuina tietenkin loistoapureita. Rehellisen lahjomattomasti kateus kun osoittaa ne asiat, joita meistä itse kukin aidosti arvostaa.  Toisekseen;  omasta kateudesta on mahdollista tiristää työntövoimaa, jolla voi yrittää saavuttaa sitä, mitä kateuden kohteella on.

Rahakateudesta on ehkä helpointa aloittaa itsetuntemuksen jumppa. Tuleva kevät tarjoaakin meille monille fantastisen kateusharjoituksen, kun suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat kotsukaupalla ennätysosingot. Kun ei ole investoitu. Pitkälti yli 11 miljardia euroa, ja leijonanosa kärrätään ulkomaisille osakkeenomistajille. Vai olisiko siinä sittenkin enemmän kyse oikeudenmukaisuudesta ja sen sellaisesta?

Kirjoittaja on Turussa asuva yleisihmettelijä.

Maestro ja Fiktio Kansanmusiikin matkassa! -kiertue alkaa

Maestro ja Fiktio ovat valmiita lähtemään suomalaisen kansanmusiikin matkaan.
Kuva: Jari Nieminen

PE 11.3.2016 klo 10:00 alkaa Laitilan kirjastosta uusi, suomalaisen kansanmusiikin historiasta ammentava esityksemme musiikinmaisteri Markus Rantasen kanssa:
Maestro ja Fiktio Kansanmusiikin matkassa!

Kyseessä on Laitilan Kulttuuriseura Walon mittava hanke, jota rahoittaa Leader Ravakka. Nyt ovat siis Maestro ja Fiktio EU-hankkeen matkassa byrokratian a4-tuiskuja uhmaten - hanke työllistää meidät puolipäiväisesti koko vuodeksi 2016. Se on taide- ja kulttuuripuolella muhkea juttu.

Kiitokset - aivan ratkaiseva merkitys koko hankkeen toteutumiselle ovat olleet rahalliset tukijamme, joiden myötä omarahoitusosuus tuli kokoon. Hatut kourassa olimme liikkeellä. Samoin olemme saaneet monenmoista osaamisapua eri ammattilaisilta hankkeen ja esityksen käytännön valmistamiseen - suuret kiitokset myös niistä!

Uusi esitys on luotu samalle hyväksi havaitulle peruskonseptille, jonka keksimme Markuksen kanssa Suurenmoisen musiikkiseikkailun! myötä: Markus hoitaa Maestrona laadukkaan ja monipuolisen musiikkiosaamisen, ja minä olen Fiktio Faktana hänellä työharjoittelussa ja
koheltelen parhaani mukaan; niin kuin mahdollisen historiankirjoituksen tohtori suinkin vain osaa.
Kaikki on visusti käsikirjoitettu, ja matkan varrella tietenkin ruuvamme esitystämme lasten antamien palautteen ja uusien ideoiden myötä.

Yleishyödyllinen hankemalli mahdollistaa sen, että Kansanmusiikin matkassa! -esitys on täysin maksuton Leader Ravakan toiminta-alueen kuntien päiväkodeille, kouluille ja kirjastoille. Tämä on todella tärkeää nykyisessä taloustilanteessa. Mukaan kuuluvat kunnat ovat Pyhäranta, Uusikaupunki, Vehmaa, Mynämäki, Laitila, Eurajoki ja Rauman maaseutualueet.

Esitys kestää n. 40 minuuttia ja suositusikä +3v. Mukana on tällä kertaa 16 soitinta.
Uutena lisukkeena tässä versiossa on kansanmusiikin työpaja 3-6 luokkalaisille.

Lii-o-li-hei – näillä mennään – tervetuloa katsomaan kaikille avoimille kirjastokeikoille!

Halokehrät on Vuoden aforismikirja 2015

Vuoden 2015 aforismikirjaksi on valittu Marko Laihisen teos Halokehrät (Poesia).
Vuosittain vaihtuvaan valitsijaraatiin kuuluivat tällä kertaa filosofi, kirjailija Johannes Ojansuu ja aforisti Hanna-Leena Ylinen. Palkittu saa kunniakirjan.

Raadin perustelut:
Halokehrät on ehjä ja hallittu kokonaisuus. Teos on muodoltaan runokirja, mutta sen runot hajoavat aforismeiksi ja aforismit muodostavat pieniä runoja. Halokehrät yhdistää kiinnostavasti runoutta ja aforistiikkaa yli rajojen. Laihisen kirja sekä tunnustelee että uudistaa aforismin rajoja.

Teoksen esittely:

http://www.poesia.fi/halokehrat/


Lisää Suomen aforismiyhdistyksen sivulta.

Louhen neito

Ensi-ilta 23.9.2016 ja esityspaikkana Louhenlinna Laitilassa.

Esitys yhdistelee teatteria, videotaidetta, musiikkia.
Hyvin mielenkiintoinen käsikirjoitusprojekti. Sukelluksia saan tehdä.

Länsi-Suomen juttu 4.3.2016.

Turun Sanomat 4.3.2016

Laitilan Sanomien juttu 4.3.2016