Harri Nordellin tekemä juttu.
Muutama poiminta.
Tilaa Halokehrät täältä.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
perjantai 16. tammikuuta 2015
Aforismisikermä Kampissa ja Pasilassa
HSL, Suomen aforismiyhdistys ja HKL tekivät seitsemättä kertaa yhteistyötä ja sen tulemana aforismeja matkaa taas pääkaupunkiseudun raiteilla matkustajien iloksi ja purtavaksi.
Kampanja on saanut joka vuosi myönteistä palautetta - ehkä hetiyden maailman kuhinainen matkustaminen tarjoaa sittenkin soveliaita toveja pysähtyä lukemaan ja pohdiskelemaan tuoreita mietelauseita.
Yli sata kirjoittajaa lähetti tänä vuonna raadille aforismejaan, ja 31:lta tekstejä valittiin.
Oma sikermäni pääsi mukaan, ja sikermiä voi nähdä julisteissa Kampissa ja Pasilassa.
Kampanja on liikkeellä tammikuun loppuun asti.
HSL:n tiedote TÄSTÄ.
tiistai 13. tammikuuta 2015
Halokehrät ilmestyy maaliskuussa
Kirjani kustantajan Poesian sivuille olivat ilmestyneet piakkoin julkaistavan kirjani tiedot.
Ennakkotilaus (18€ + postikulut) TÄTÄ KAUTTA KLIKATEN
HALOKEHRÄT
Aforistisen runollinen Halokehrät kerii auki kirkasta ajattelun valoa, johon ihmisyyden kylmät hetket kietoutuvat. Tulevaisuuden näkymissä jokaisella on pieni pakollinen kiinalainen puutarha mukanaan. Onko lapsella ja pistoolilla mitään eroa? Entä kauhistuttavuuteen vangitulla orangilla ja pienellä tytöllä?
Marko Laihinen vyöryttää lukijalle tunteen ja älyn haasteita, jotka liikkuvat ristiriitaisina vapauden ja riippuvuuden täyttämässä maailmassa. Silti kirjan kehräämä kuva elämästä ei ole toivoton; katoamattomana karttanamme on hetkellisyyden valoisa ääriviivoitus. Olemisen melankolinen kauneus kätkeytyy katoavaisuuden varmuuteen ja avartuu lopulta myötätuntoisiin kysymyksiin.
Tekstinäyte:
halokehrät
hidastavat
teehuoneet rakennetaan taidolla hutaistuksi, epäsymmetrisiksi
on liike, dynamiikka
|sisin.
ei-elämä tulee sanotuksi kauneudella
juotava seremonia
fenixlinnut
irrottavat seinistäsi
pesäaineksensa
palaavat vedenalaiseen yöhön
 |
| Kuva: Virpi Alanen |
lauantai 10. tammikuuta 2015
"Onko meillä varaa olla elvyttämättä?"
Poikkesin tänään mielenkiinnosta lounasaikaan pienelle politiikalle Runosmäen nuorisotalolle.
Siellä oli koolla Vasemmiston varsinais-suomalaisia kansanedustajaehdokkaita ja myös puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
Muutamia poimintoja hänen ja muiden ehdokkaiden taloutta ja työllisyyden nykytilaa koskeneista puheista.
Elvyttämistä ei Arhinmäen mukaan pidä pelätä – valtion velalla ei ole mitään tekemistä kotitalouden velan kanssa. Suomella on suhteessa BKT:een vuosibudjetista velkaa n. 60%, kun Saksalla luku on 80% ja Iso-Britannialla vieläkin enemmän.
Julkisen puolen osuuksia ei ole väitteistä huolimatta Suomessa lisätty, vaan se on kasvanut suhteellisesti sen takia, että yksityiset markkinat ovat vajonneet taantumaan, tai ovat lamassa. Ostovoimasta on tavallisilla ihmisillä pulaa.
Huomautettiin myös, että oikeistolaiseen perusarvomaailmaan kuuluu valtion omistajaroolin murentaminen ja yksityisten markkinoiden kasvattaminen. Käytännössä oikeistolaiset haluavat purkaa tietyiltä osin Suomen hyvinvointivaltio-mallia, vaikka toki toista puhuvat.
Maailmalla monet talousprofessorit puhuvat elvytyksen puolesta, Suomessa vahvasti ja tuoreesti mm. Heikki Patomäki. Ja niin kummallista kuin se monen mielestä onkin, Vasemmiston talouspolitiikalla on Arhinmäen mukaan sama linja IMF:n ja OECD:n suositusten kanssa. Elvyttäminen tuo työpaikkoja, laittaa rahaa ja kauppaa liikkeelle ja tuuppaa siten taloutta laajassa mitassa liikkeelle.
Kreikassa on kahden viikon kuluttua vaalit. Valtamedia Suomessa puhuu tarkoitushakuisesti Syrizan kohdalla äärivasemmistosta, mikä ei Arhinmäen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa. Puolue ajaa siellä yksinkertaisesti humaanin katastrofin pysäyttämistä demokratiaan luottaen. Jos Syriza voittaa vaalit - kuten nyt näyttää - saattaa käydä niin, että sieltä alkaa Euroopaan voimakas liikehdintä toisenlaisen talouspolitiikan puolesta.
Li Andersson totesi, ettei ole mitään näyttöä siitä, että oikeistolainen leikkauspolitiikka toimisi. Hän puhui paljon myös koulutuksen, ilmaston ja ympäristön puolesta ja uskoi, että perustulo on ratkaisu moniin sosiaalipuolen ja perustoimeentulon ongelmiin.
Hänen mielestään vasemmistolainen polittiikka voi olla radikaaliakin verrattuna nyt vallalla oleviin poliittisiin ratkaisumalleihin, mutta sen on aina oltava uskottavaa. Todellisiin ja perusteltuhin vaihtoehtoihin perustuvaa.
Yhdeksi esimerkiksi toisenlaisesta ja onnistuneesta vaihtoehdosta Arhinmäki nosti esille Islannin, joka ei suostunutkaan sille ulkoa asetettuihin talouspakotteisiin, vaan teki omaa elvytyslinjaansa mm. vasemmistolaisen valtionvarainministerin johdolla. Islanti on tänään jaloillaan, työttömyys 4 -5 % luokkaa.
Arhinmäen mukaan todellinen työttömien määrä Suomessa on jo lähemmäs 500 000. Hänen mukaansa ainoa tie tästä syvenevästä talous- ja työllisyysahdingosta pois ovat voimakkaat elvytystoimet. Valtion tulee ottaa velkaa ja aloittaa nyt mm. niitä suuria rakennus- ja korjausprojekteja, jotka jouduttaisiin joka tapauksessa lähivuosina tekemään. Hänen mukaansa oikea kysymys on, että onko meillä varaa olla elvyttämättä?
* * *
Sinänsä mielenkiintoista kuunnella näitä tuikivasemmistolaisesta vinkkeleistä esitettyjä asioita.
Eri kansanosissa, sosioekonomisissa luokissa ja eri työllisyys -ja talousasemissa olevat ihmiset ajattelevat varmasti näistä asioista monessa kohdin eri tavoin - myös täysin päinvastoin.
Keskinäisen ymmärtämisen kuilu on Suomessa kasvanut - elämme samassa maassa hyvin erilaisia käytännön elämän todellisuuksissa. Ja jotka pysyvät vähintään tietyiltä osin paikoillaan poliittisten päätösten takia.
Kun vallasta, vapaudesta, rahasta, elinolosuhteista ja elämänlaadusta kilpaillaan, niin politiittisessa kamppailussa on se kuulu vastakkainasettelu tietenkin aina olemassa, ja voi sitä paitsi oikein hyvin.
Joka tapauksessa kevään eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Oma veikkaukseni on, että suomalainen poliittinen kenttä myllertää taas kunnon tuolileikin sitten viime vaalien.
Toiset voittaa, toiset häviää.
Siellä oli koolla Vasemmiston varsinais-suomalaisia kansanedustajaehdokkaita ja myös puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
Muutamia poimintoja hänen ja muiden ehdokkaiden taloutta ja työllisyyden nykytilaa koskeneista puheista.
Elvyttämistä ei Arhinmäen mukaan pidä pelätä – valtion velalla ei ole mitään tekemistä kotitalouden velan kanssa. Suomella on suhteessa BKT:een vuosibudjetista velkaa n. 60%, kun Saksalla luku on 80% ja Iso-Britannialla vieläkin enemmän.
Julkisen puolen osuuksia ei ole väitteistä huolimatta Suomessa lisätty, vaan se on kasvanut suhteellisesti sen takia, että yksityiset markkinat ovat vajonneet taantumaan, tai ovat lamassa. Ostovoimasta on tavallisilla ihmisillä pulaa.
Huomautettiin myös, että oikeistolaiseen perusarvomaailmaan kuuluu valtion omistajaroolin murentaminen ja yksityisten markkinoiden kasvattaminen. Käytännössä oikeistolaiset haluavat purkaa tietyiltä osin Suomen hyvinvointivaltio-mallia, vaikka toki toista puhuvat.
Maailmalla monet talousprofessorit puhuvat elvytyksen puolesta, Suomessa vahvasti ja tuoreesti mm. Heikki Patomäki. Ja niin kummallista kuin se monen mielestä onkin, Vasemmiston talouspolitiikalla on Arhinmäen mukaan sama linja IMF:n ja OECD:n suositusten kanssa. Elvyttäminen tuo työpaikkoja, laittaa rahaa ja kauppaa liikkeelle ja tuuppaa siten taloutta laajassa mitassa liikkeelle.
Kreikassa on kahden viikon kuluttua vaalit. Valtamedia Suomessa puhuu tarkoitushakuisesti Syrizan kohdalla äärivasemmistosta, mikä ei Arhinmäen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa. Puolue ajaa siellä yksinkertaisesti humaanin katastrofin pysäyttämistä demokratiaan luottaen. Jos Syriza voittaa vaalit - kuten nyt näyttää - saattaa käydä niin, että sieltä alkaa Euroopaan voimakas liikehdintä toisenlaisen talouspolitiikan puolesta.
Li Andersson totesi, ettei ole mitään näyttöä siitä, että oikeistolainen leikkauspolitiikka toimisi. Hän puhui paljon myös koulutuksen, ilmaston ja ympäristön puolesta ja uskoi, että perustulo on ratkaisu moniin sosiaalipuolen ja perustoimeentulon ongelmiin.
Hänen mielestään vasemmistolainen polittiikka voi olla radikaaliakin verrattuna nyt vallalla oleviin poliittisiin ratkaisumalleihin, mutta sen on aina oltava uskottavaa. Todellisiin ja perusteltuhin vaihtoehtoihin perustuvaa.
Yhdeksi esimerkiksi toisenlaisesta ja onnistuneesta vaihtoehdosta Arhinmäki nosti esille Islannin, joka ei suostunutkaan sille ulkoa asetettuihin talouspakotteisiin, vaan teki omaa elvytyslinjaansa mm. vasemmistolaisen valtionvarainministerin johdolla. Islanti on tänään jaloillaan, työttömyys 4 -5 % luokkaa.
Arhinmäen mukaan todellinen työttömien määrä Suomessa on jo lähemmäs 500 000. Hänen mukaansa ainoa tie tästä syvenevästä talous- ja työllisyysahdingosta pois ovat voimakkaat elvytystoimet. Valtion tulee ottaa velkaa ja aloittaa nyt mm. niitä suuria rakennus- ja korjausprojekteja, jotka jouduttaisiin joka tapauksessa lähivuosina tekemään. Hänen mukaansa oikea kysymys on, että onko meillä varaa olla elvyttämättä?
* * *
Sinänsä mielenkiintoista kuunnella näitä tuikivasemmistolaisesta vinkkeleistä esitettyjä asioita.
Eri kansanosissa, sosioekonomisissa luokissa ja eri työllisyys -ja talousasemissa olevat ihmiset ajattelevat varmasti näistä asioista monessa kohdin eri tavoin - myös täysin päinvastoin.
Keskinäisen ymmärtämisen kuilu on Suomessa kasvanut - elämme samassa maassa hyvin erilaisia käytännön elämän todellisuuksissa. Ja jotka pysyvät vähintään tietyiltä osin paikoillaan poliittisten päätösten takia.
Kun vallasta, vapaudesta, rahasta, elinolosuhteista ja elämänlaadusta kilpaillaan, niin politiittisessa kamppailussa on se kuulu vastakkainasettelu tietenkin aina olemassa, ja voi sitä paitsi oikein hyvin.
Joka tapauksessa kevään eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Oma veikkaukseni on, että suomalainen poliittinen kenttä myllertää taas kunnon tuolileikin sitten viime vaalien.
Toiset voittaa, toiset häviää.
 |
| Paavo Arhinmäki ja Li Andersson. |
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Turun toriparkki ruoto suorana
Kerro kerro kuvastin,
mitä piilee alla toriparkin?
Tämän päivän Turun Sanomissa (28.12.2014) oli Talous-sivulla suora artikkeli, miten keskustan liiketilojen vuokrat ovat pudonneet jopa 40%. Neliövuokrat ovat tipahtaneet 60 eurosta 30-40 euroon.
Jutussa oli haastateltu keskustan kiinteistöomistajuudesta vastaavia Bill Ancaria, Sami Mataraa, Rauno Puolimatkaa ja Heikki Vaistea, joka on myös Turun Toriparkki Oy:n hallituksen puheenjohtaja.
Turun keskustan liikekiinteistöt ovat olleet entisinä kulta-aikoina ilmeisen erinomaisia rahantekokoneita, mutta nyt yskii pahemman kerran. Pääsyyksi Turun keskustan tyhjenemiseen nimettiin yleinen taloudellinen tilanne, mutta erityisesti kauppakeskukset ja suurmarketit, joihin valuu perheellisten ja vanhemman väen rahat. Tai kliinisemmin sanottuna kuluttajien ostovoima. Toimistoja imee keskustasta Kupittaa.
Toriparkin yksinkertainen bisneslogiikka on siis ajatella keskustan liikekiinteistöalue yhtenäiseksi kauppakeskukseksi, johon saadaan muualle - nyt yksityisautoillaan lähteneet kuluttajat - palaamaan takaisin, kunhan tehdään magneetiksi se ostoskeskusten mukainen parkkipaikka torin alle. Ja näin saataisiin raksuttamaan seteliä rakennusten omistaminen niin kuin vanhaan hyvään aikaan.
Eipä siinä mitään, mutta tämä on kuitenkin se rahallinen pohjatarkoitus kiinteistöjen omistajien näkökulmasta. He haluavat rahaa huomattavasti nykyistä enemmän, sillä nyt menee kirvelevästi tappion puolelle.
Erilaisia visioita eri arvomaailmojen edustajilta on paljon sen suhteen,
millaiseksi, miksi ja miten Turun keskustaa tulisi tulevaisuudessa kehittää.
Miksi yhteistä visiota on niin vaikea saada sopimaan samaan ikkunaruutuun katseltavaksi?
Entäs jos kuitenkin muuttuneilla liikekiinteistö- ja kaupantekomarkkinoilla (verkkokauppa etc.) on ylitarjontaa, ja ihmiset ovat jatkossakin vähän ostovoimattomia, ja haluavat tuupata rahansa jättimarketteihin ja ostoskeskuksiin - miten hankalaa on lähteä muuttamaan esim. keskustan liiketiloja asuintiloiksi tai muuhun tarkoitukseen?
Mielenkiintoinen seikka on myös se, että sermien takana on omistaja- ja kauppiasosastolla varmasti käynnissä aikamoista vääntöä ja kaupallista tappelua näistä asioista. Kuntarajatkin tärisee sen takia.
Toiset voitto on toisten häviö, ja taantuma lopettaa kokonaan joitain toimintoja.
Loppujen lopuksi on kyse - nyt ja tulevaisuudessa - rahaa omaavien ja rahaa käyttävien ihmisten arvoista, tarpeista ja haluista. Sitä nimittäin yleensä myydään, mitä myös halutaan ostaa.
 |
| Toriparkki-aihe voitti myös taannoisen Turun kaupungin järjestämän piparkakkutalo-kilvan yleisöäänestyksen. |
maanantai 22. joulukuuta 2014
Graffitikulttuuri murrosvaiheessa
Tämä juttuni löytyy uusimmasta Nuorisotyö-lehdestä. (8/2014)
Luvalliset maalauseinät valtaavat alaa, ja graffittien tekeminen suhistelee yhä kirkkaammin kohti valtakulttuuria. Nollatoleranssia kokeiltiin taannoin Helsingissä, Stop töhryille ei toiminut, mutta vuosina 1998-2009 käynnissä pidetty hanke maksoi 23 500 000 euroa. Vartiointiliikkeet ja puhdistajat tienasivat ilmeisen hyvin. Yhteenottojen takia Stop töhryille aiheutti paljon erilaisia sukupolviarpia.
Turku on ollut tässä nykyisessä kehityskulussa poikkeuksellisen hyvin mukana - on julkisia teoksia, kiinteä maalauseinä Kupittaalla ja väliaikaisia maalauspaikkoja eri puolilla kaupunkia.
Tärkeä tekijä ja edistäjä positiiviselle kehitykselle on ollut Turun Nuorten Palvelujen toiminnanjohtajiin kuuluva Tatu Moisio, "graffittimaisteri", jonka tutkimustyö koski toiminnan motiiveja graffittikulttuurissa. (Turun yliopisto 2013)
Tatu oli myös artikkelini päähaastateltava ja avasi ovia ja kurkistusluukkuja mielenkiintoiseen graffittikulttuuriin, josta etukäteen tiesin loppujen lopuksi varsin vähän.
Luvattomat graffitit eivät tule todennäisesti koskaan katoamaan, koska siinä on pohjimmiltaan kyse punk-tyyppisestä kapinasta, joka painaa tekijälleen takaisin adrenaliinin erityksen nappulaa.
Luvattomat maalaukset tarjoavat omalla tavallaan myös mittausvälineen, jonka kautta nuoret (ja vanhemmatkin tekijät; ikäskaala maalareilla menee n.10 - 40+) kykenevät sankaroitumaan omassa piirissään - tehdään maalausteoilla selväksi kuka on rohkea, kuka uskaltaa, kuka on se kovin kaveri.
Parhaimmillaan graffiteissa on kyse luovasta ja yksilöllisestä, korkeatasoisesta ilmaisusta. Sen johdolla Suomessakin lajimuoto on siirtynyt ns. virallisten taidepiirien hyväksymäksi.
Kasvavassa määrin maalareilta ostetaan tilaustöitä erilaisiin kohteisiin.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Aatteellinen kasvissyönti tuli Suomeen 1894
Tämän päivän (20.12.2014) Turun Sanomissa oli kakkossivulla mielenkiintoinen artikkeli Vegetarismi Suomessa 120 vuotta. Sen oli kirjoittanut Jukka Vornanen, joka on tutkinut suomalaisen kasvissyönnin varhaisvaiheita kulttuurihistorian pro gradussaan.
Kirjoituksesta muutamia kiinnostavia otteita:
Modernin länsimaisen vegetarismin katsotaan virallisesti syntyneen vuonna 1847, jolloin Englannissa perustettiin ensimmäinen kasvissyönnin edistämiseen pyrkinyt seura, Vegetarian Society.
Suomeen aatteellinen kasvissyönti rantautui vuonna 1894, jolloin julkaistiin ensimmäinen suomalainen kasviskeittokirja, Helene Seilingin tekemä ja Söderströmin julkaisema
Kortfattad vegetariansk kokbok.
Syksyllä 1894 perustettiin Helsinkiin Rauhankadulle ensimmäinen kasvissravintola.
Suomenkielinen vegetaristinen yhdistys perustettiin 1913 Salossa, ruotsinkielinen jo 1907.
"Kriitikot pitivät vegetarismia epäterveellisenä uskontona ja kasvissyöjiä kutsuttiin vegetafiileiksi. Kasvissyöjien omassa argumentoinnissa vegetarismia perusteltin useimmin terveydellisillä mutta myös eettisillä ja uskonnollisilla argumenteilla."
"Kasvisruokakursseja järjestettiin isoissa kaupungeissa ja vuonna 1910 vegetaristisia kasvisruokailuja järjestettiin Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Viipurissa."
Loppuun Vornanen kiteyttää hyvin:
"Reilu sata vuotta Humalistonkadun kasvisruokatarjoilun ja 120 vuotta suomalaisen vegetarismin synnyn jälkeen kasvissyönti ja lihansyönnin kritiikki ovat edelleen Suomessa ajankohtaisia keskustelunaiheita. Kasvissyöntiä ei sen historian valossa voi leimata nykynuorison oikutteluksi, vaan ilmiöllä on luultua pidemmät juuret maamme ja maanosamme historiassa."
Tämä aihepiiri on nousevasti kiinnostava, koska nykyään tiedetään jo varsin laajasti lihansyönnin ekologiset vaikutukset, joihin liittyvät aina elimellisesti myös ne eettiset kysymykset. Niihin jokaisen on jossain muodossa vastattava, ainakin itselleen. Se ettei halua miettiä käyttämäänsä ravintoa tai ottaa siitä selvää, on tietenkin myös valinta: kylläkin luokkaa pää pensaaseen. Moni ei halua tietää esim. ruantuotantoon liittyvistä epäeettisistä asioista, koska sitten saattaa tulla ongelmia sen oman lihansyömisen nautinnon suhteen.
Itse en ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen, mutten ole mitenkään puhdasoppinen vegetaristi enkä katso olevani mikään erityinen ruualla hifistelijä tai nautiskelija. Jotenkin näen, että aikamme arvoja kuvastavat suoraan TV:n täydeltä yhä tulevat kokkiohjelmat: käsikirjoitettua kilpailua + yleisarvoheijasteena yksilöiden oma välitön mielihyvätyydytys suun kautta. Omnom.
Lähimpänä oma syömiseni rouskuttaa ehkä jotain simppeliä Välimeren ruokavaliota. Tosin, olen täysin vakuuttunut omien kokemusteni myötä mm. ravinnon ja henkisten pyrintöjen yhteenkuuluvuudesta. Omassa eettisessä kieltäytymisessäni ei ole kyse uskonnollisista perusteista.
Kasviksia menee varsin paljon ja siitä olen tyytyväinen, että seuraavalle sukupolvelle näyttävät kasvikset ruokana maistuvan hyvin ilman fanaattista kasvatusta aiheeseen. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tuli syötyä paljon liha- ja riistaruokaa isäukon metsästysharrastuksen sivutuotteena.
Mutta muuttuvat laulut, ja muuttuvat ihmisten ruokailutavat.
Kirjoituksesta muutamia kiinnostavia otteita:
Modernin länsimaisen vegetarismin katsotaan virallisesti syntyneen vuonna 1847, jolloin Englannissa perustettiin ensimmäinen kasvissyönnin edistämiseen pyrkinyt seura, Vegetarian Society.
Suomeen aatteellinen kasvissyönti rantautui vuonna 1894, jolloin julkaistiin ensimmäinen suomalainen kasviskeittokirja, Helene Seilingin tekemä ja Söderströmin julkaisema
Kortfattad vegetariansk kokbok.
Syksyllä 1894 perustettiin Helsinkiin Rauhankadulle ensimmäinen kasvissravintola.
Suomenkielinen vegetaristinen yhdistys perustettiin 1913 Salossa, ruotsinkielinen jo 1907.
"Kriitikot pitivät vegetarismia epäterveellisenä uskontona ja kasvissyöjiä kutsuttiin vegetafiileiksi. Kasvissyöjien omassa argumentoinnissa vegetarismia perusteltin useimmin terveydellisillä mutta myös eettisillä ja uskonnollisilla argumenteilla."
"Kasvisruokakursseja järjestettiin isoissa kaupungeissa ja vuonna 1910 vegetaristisia kasvisruokailuja järjestettiin Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Viipurissa."
Loppuun Vornanen kiteyttää hyvin:
"Reilu sata vuotta Humalistonkadun kasvisruokatarjoilun ja 120 vuotta suomalaisen vegetarismin synnyn jälkeen kasvissyönti ja lihansyönnin kritiikki ovat edelleen Suomessa ajankohtaisia keskustelunaiheita. Kasvissyöntiä ei sen historian valossa voi leimata nykynuorison oikutteluksi, vaan ilmiöllä on luultua pidemmät juuret maamme ja maanosamme historiassa."
Tämä aihepiiri on nousevasti kiinnostava, koska nykyään tiedetään jo varsin laajasti lihansyönnin ekologiset vaikutukset, joihin liittyvät aina elimellisesti myös ne eettiset kysymykset. Niihin jokaisen on jossain muodossa vastattava, ainakin itselleen. Se ettei halua miettiä käyttämäänsä ravintoa tai ottaa siitä selvää, on tietenkin myös valinta: kylläkin luokkaa pää pensaaseen. Moni ei halua tietää esim. ruantuotantoon liittyvistä epäeettisistä asioista, koska sitten saattaa tulla ongelmia sen oman lihansyömisen nautinnon suhteen.
Itse en ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen, mutten ole mitenkään puhdasoppinen vegetaristi enkä katso olevani mikään erityinen ruualla hifistelijä tai nautiskelija. Jotenkin näen, että aikamme arvoja kuvastavat suoraan TV:n täydeltä yhä tulevat kokkiohjelmat: käsikirjoitettua kilpailua + yleisarvoheijasteena yksilöiden oma välitön mielihyvätyydytys suun kautta. Omnom.
Lähimpänä oma syömiseni rouskuttaa ehkä jotain simppeliä Välimeren ruokavaliota. Tosin, olen täysin vakuuttunut omien kokemusteni myötä mm. ravinnon ja henkisten pyrintöjen yhteenkuuluvuudesta. Omassa eettisessä kieltäytymisessäni ei ole kyse uskonnollisista perusteista.
Kasviksia menee varsin paljon ja siitä olen tyytyväinen, että seuraavalle sukupolvelle näyttävät kasvikset ruokana maistuvan hyvin ilman fanaattista kasvatusta aiheeseen. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tuli syötyä paljon liha- ja riistaruokaa isäukon metsästysharrastuksen sivutuotteena.
Mutta muuttuvat laulut, ja muuttuvat ihmisten ruokailutavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)