Mistä on erilaiset elämät tehty

Joulu kaikkineen on eräs vetoketju, joka paljastaa Suomessa vallitsevaa ihmisten eriarvoisuutta täysin paljaaksi.

Tuore faktatieto on karua luettavaa.

Suomessa vuonna 2009 köyhissä lapsiperheissä eleli 13 % lapsista, yhteensä 143 000 lasta.

Työttömyys aiheuttaa köyhyyttä, mutta köyhistä lapsiperheistä noin puolessa käydään töissä, mutta työllä ei saa raavittua kasaan kunnollista toimeentuloa. Ollaan pätkä ja osa-aikatöissä. Yksinhuoltajat ovat erityisen huonossa asemassa, ja heihin on tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys purrut pahiten. Yksinhuoltajien koulutustaso on keskimääräistä alempi, jolloin he päätyvät matalapalkkaisempiin töihin. 15% köyhistä on korkeakoulutettuja.

– Aivan oleellista on, miten päästään eteenpäin nuorten koulutuksen varmistamisessa, sillä nykyään köyhyydessä iso ongelma on periytyvyys. Työelämän kehitystrendit ovat toinen tärkeä näkökohta: onko vähemmän koulutettujen mahdollista löytää sellaista työtä, jolla tulee toimeen, kysyy tutkimuspäällikkö Minna Salmi Terveyden ja hyvinvointilaitokselta.

Lähteenä TS 27.11.11 Ritva Setälän juttu Yhä useampi lapsi elää köyhyydessä ]

Köyhien aivojen pienenemisestä, statusahdistuksesta ja eriarvoisuuden muista suorista terveydellisistä vaikutuksista Hesarin Jani Kaaron juttu täältä.

Köyhyyden olemassaolossa kyse on suurimmalta osin tietoisesti poliittisesti luoduista tuloeroista, joka synnyttää väistämättä eriarvoisuutta.

Ihmisille on psykologisesti helpompaa, kun muut tienaavat mahdollisimman vähän omiin tuloihin verrattuna. Suomen historian professori, psykohistorioitsijanakin tunnettu Juha Siltala selittää tutkimustulosta: rahan tuottama onnellisuus on tietyn perustason jälkeen suhteellista, mutta oman aseman suhteellinen heikkeneminen tekee kyllä onnettomaksi.

– Ihminen on laumaeläin, jolla on jatkuva huoli asemastaan laumassa. Ihmisen neocortex, isojen aivojen kuorikerros, arvioi etupäässä suhdetta toisiin ihmisiin. Hälytyksen paikka on, jos asema huononee suhteessa toisiin. Stressi lisääntyy, terveys heikkenee.

Taskulaskinmoraalilla todetaan että näin vain on, ja näin pitääkin olla, ainoastaan tuloerojen tuomalla motivaatiolla Suomessa on työpaikkoja ja tavaraa vientiin joka tuo rahaa.

Suomessa vuodesta 1990 vuoteen 2007 rikkaimman kymmenyksen tulot lähes kaksinkertaistuivat, ja ylimmän prosentin peräti kolminkertaistuivat, kun taas alimman kymmenyksen tulot kasvoivat 12 %.

Kansantaloustieteen professori Matti Tuomala selvittää, että tuloerojen repeämisen suurin syy on vuoden 1993 verouudistuksessa. Silloin pääomatulojen veroprosentti eriytettiin ansiotuloista. Vuonna 2007 suurituloisimman yhden prosentin tuloista 62% oli pääomatuloa, kun 1990 vastaava luku oli 14%. Ammatinharjoittajat kuten asianajajat ja yksityisen sektorin lääkärit kykenevät muuttamaan tulojaan pääomatuloiksi.

– Muuta syytä tilanteelle en keksi kuin porvarillisten puolueiden vaalirahoittajien vaikutusvallan. Myös persut olivat vaaliohjelmassaan valmiit säilyttämään listaamattomien yhtiöiden omistajien osinkojen verovapaudet.

[Lähteenä TS 27.11.11 Lauri Seppälän juttu Tuloerojen kahdet kasvot]

Aldous Huxleyn fiktiivisessä kirjassa Uljas uusi maailma pullossa kasvatettavien sikiöiden aivoja säänneltiin hapella oikeankokoisiksi ennen syntymää. Näin varmistettiin oikea älykkyys ja sijoittuminen oikeaan yhteiskuntaluokkaan ja tehtäviin.

Todellisuudessa, sivistyksen liput ylhäällä liehuen, olemme lajitovereille tietoisesti täysiä petoja. Rahafasismia.

While my guitar gently weeps

Joskus voi olla kuudessa minuutissa

harvinaisen paljon läsnä

kaikenlaista

koskettavaa

olennaista

(täältä.)

Rahan pimiöt. Varakas kehittää omasta elämästään muotokuvansa.

Mietin aamutuimaksi sananlaskua "Ei oppi ojaan kaada." ja Linkolan siitä tekemää muunnosta "Oppi ojaan kaataa." Molempiin löytyy oikeassaolevia perusteluja.

Tähän limittyy suoraan myös se vanha filosofinen kysymys; ollakko onneton sokrates vaiko onnellinen sika?

Kyse on siitä, miten ihmisen hienoviritteiseksi ja arvokirkastettu sisäinen paketti suhtautuu ja on vuorovaikutuksessa ympäröivän ulkoisen ympäristön kanssa, joka ei sitä vaikuta olevan. (=oppi ojaan kaataa.) Ristiriidoista pullahtavat pintaan ainakin taloudellisen toimeentulon hankkimisen eettiset vaikeudet ja aiheet onnellisuuteen.

Liity, sopeudu tai poistu. Toisaalta mäkikiipijä Veikka Gustafssonin sanat - välillä ihmisen on luovuttava standardeistaan jotta voisi tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Tuskin hän vuoria valloittaa siksi että saa olla goretex-mainoksissa.

Jos käytetään taiteen suomia keinoja ts. yritetään päästä inhimillisin keinoin lähemmäs vallitsevaa ja muuttuvaa yhteistä ja yksilöllistä todellisuuttamme ja tekemään näkymätöntä näkyväksi, silloin kaikki muu paitsi 100% rehellisyys on idioottimaista. Mutta ongelmia tulee välittömästi, jos samaa lähtöasennetta soveltaa mm. nykytyöelämään. Pitää suostua teeskentelemään rehellistä mukana muiden.

Yksilön ja häntä ympäröivän käytännön maailman kitkoihin puree edelleenkin parhaiten raha. Nykyään monella ihmisellä on mahdollisuus muokata omaa elämäänsä yhä enemmän mieleisekseen ja omaksi kehittyväksi kuvakseen. Se on aitoa jumaluutta, rahan valtaa, ja sen takia tämä omistusoikeudenjakojärjestelmä on ollut suosituin.

Uskottavia vaihtoehtoja... eipä taida olla.

Ekologis-eettinen toivo liittyy yleisempään arvojen korottumiseen, mikä tapahtuu hitaasti tai nopeasti tietoisuuden lisääntyessä. Yksilö -ja laumakäyttäytyminen on muutoksen avainasemassa.

Ja kärsivällisyys.

Luonnollinen raakuus

Surffasin muutama päivä sitten luontopätkiä YouTubessa.

Eräs siivu herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Jäi mieleen yhdellä katsomalla.

Ei ole yhtään ihme, että sadut on ulkoistettu ja puettu eläinhahmoihin jo aikojen alusta.

Villieläimissä, erityisesti apinoissa ihminen voi myös katsoa omaa kehityshistoriaansa, kuten avaruustieteilijät tiiraavat maailmojen syntyä tuolta hieman kauempaa. Jotenkin kaikki aika on koko ajan läsnä.

Kohtalonomaisuus. Vaisto, tietäminen, viisaus, ei tietäminen, kohtalo.

Modernissa sadussa; elämän virrassa on luonnollisesti kaikenlaisia asioita, hyvää ja pahaa. Itsessään neutraaleja.

Krokotiili voisi olla tässä faabelissa esimerkiksi heroiini tai pienestä huolimattomuudesta syntyvä liikenneonnettomuus.

Puheena oleva luontovideopätkä tästä.

Älä klikkaa jos tekee helposti häijyä.

"Raha ei tuo onnea"

Rahalla voi muun muassa hankkia lisää elinvuosia, terveyttä, aikaa, vapautta, hankkia valinnanvapautta ja vaihtoehtoja, kauniin kodin, loma-asuntoja, korjauspalveluja, lomaa, ystävyyksiä ja verkostoa, avata mahdollisuuksia, ostaa palveluja, opintoja, tarjota lapsilleen mahdollisimman hyvät henkiset ja materiaaliset lähtökohdat, mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa, toteuttaa unelmiaan, elämyksiä, matkustaa, luoda turvallisuutta ja jatkuvuutta, hankkia vanhemmilleen hyvän vanhuuden, syödä ja juoda koko ikänsä paremmin ja laadukkaammin; itse asiassa rahalla voi rakentaa koko elämänsä enemmän omannäköisekseen.

Mutta silti, vanha totuus pitää paikkaansa: raha ei tuo onnea.

(Edellinen sarkasmi on tämän päiväisen Timo Harakan vetämän 10 kirjaa rahasta -ohjelman innoittamana. On tietenkin täydellistä paskapuhetta etteikö raha toisi sitä onnea mitä raha voi tuoda.)

Terrorismimurhista katsovat takaisin mustat aatteet

Olen lukenut aamupäivän Norjan tapahtumista pyrkimyksenä asiaa itselleen motiiveineen jotenkin ymmärtää.

Varsin moni lajitovereista facebookissakin olisi varmasti toivonut, että tekijä olisi ollut joku islamkiihkoilija. Olisi saanut sytykettä roihuttaa sitä omaa vihaansa, joka on vain laadullisesti muutaman pykälän miedompaa kuin kyseisellä massamurhaajalla. Mutta samaa silti. Ihmisvihaa.

Norjalainen oikeistolainen kristitty oli todennäköisesti motiiveineen ainakin sillä asialla, että teki ristiretken tuhotakseen työväenpuolueen tulevaisuuden poliitikkoja ja ministereitä. Natsit tuhosivat toisen maailmansodan vaiheissa Puolan älymystöä ja eliittiä täsmälleen samassa tarkoituksessa.

"On niiden vasemmistolaisten päättäjien saatanan hyysääjien vika että pohjoismaat ovat menossa koko ajan yhä pahemmin helvettiin! Ne päästää ne kaikki vitun ulkomaalaiset ja islamhullut tänne!"

Noin kutakuinkin ajattelee vihainen ja pelokas äärioikeistolainen perustellessaan omaa maailmankuvaansa ehjäksi ja horjumattoman turvalliseksi, ja hoplaa, kaikki syylliset löytyvät oman itsen ulkopuolelta.

Minä en vaan kykene selittämään edes teoriassa, miten maailmasta tulee turvallisempi ja parempi paikka elää äärimmäisiksi käyvin oikeistolaisin opein? Jokaiselle täälläkin käsiase ja oikeus puolustaa omaisuuttaan ja omaa pihaansa? Kuolemantuomio takaisin. Kidutus sallitaan. Kovemmat vankeustuomiot. Lisää vartijoita. Lisää sähköaitaa. Rajat kiinni.

No, en ole lyhytnäköisen ja "onnistuvan" oikeistolaisen ideologian ja elämänkatsomuksen selittäjä; se jonkun muun tehtävä.

Samaan hengenvetoon todettakoon, että virallinen sivistyneisyys ja varsinkin nykyvasemmistolaisuus liehuttaa monissa kohdin suvaitsevaisuuden lippua, vaikka todellisuudessa on kyse paskahousuisesta välinpitämättömyydestä. Samat asiat näyttäytyvät hyvin erilaisesti eri sosioekonomisissa luokissa - esimerkiksi vieraiden ihmisten, kulttuurien ja uskontojen maahanmuutto. Se mikä ylhäällä on vapautta ja kansainvälisyyttä, kulttuurien suurenmoista rikkautta, on toisille mitä pelottavin uhkatekijä mikä pakottaa yksilön taistelemaan perusresursseista ja asemasta yhteiskunnassa. Yhdenlaiset vastaukset eivät vastaa kaikille; kaikkia ei oteta huomioon.

Humanistien on kovennettava omia otteitaan. Paradoksaaliselta kuulostava lause tarkoittaa sitä, että jos vastapuoli käyttää aatteidensa tekoina aseita ja pommeja, ei siihen sateenkaarenväriset saippuakuplat ole oikeaa vastaenergiaa. (Näissä kohden on hyvä myös miettiä sitä, että mitäpä jos itse olisi päävastuussa mitä tehtäisiin, niin kuinka silloin toimittaisiin? Vastuu muuttaa ääntä kallossa.)

Oman ihmiskäsitykseni valossa en ole erityinen rauhanmarssien tyyppi. Arvostan suuresti heitä ketkä ovat. Asioiden on kohdattava samassa energiassa muutoksen aikaan saamiseksi.

Henkilökohtaisesti kannatan sitä, että uskonto olkoot jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Sitä ei saisi sekoittaa valtiolliseksi tai mihinkään muuhunkaan vallankäyttöön, jotka ulottuvat toisten ihmisten vapauden alueille. Olen siis ateistirasisti. Inhoan kaikkien uskontojen hihhuleita tasa-arvoisesti.

Tietenkin rasismi on tämän kilpailuyhteiskunnan ydin. Kapitalismin ydin. Me vastaan muut - voitto -häviäjät. Hävitettävät. Kyse on siitä, kuka tai mikä eturyhmä hyötyy vallitsevasta talousjärjestelmästä, - osaa sen - kuuluu sen arvomaailman voittajiin ja menestyjiin, ja ketkä sitten taas kuuluvat häviäjiin, kilpailuideologian luusereihin.

(Suomessa karkeasti ottaen 70 prosentilla menee hyvin, 30 prosentilla enemmän tai vähemmän huonosti. Jälkimmäinen luku kasvaa.)

Oleellista on myös ymmärtää, että moni niin kutsuttu yksilön kohtaama onni ei ole sitä yleisön olettamaa tuuria tai sattumaan nähnytkään. Taskulaskimet ovat.

En usko mihinkään kaikenkattavaan kommunistiseen ratkaisuun edes utopiatasolla. Nähty on kenttäkokeet. Se edellyttää liian suurta tietoisuuden ja vastuun tajua osallistujiltaan toimiakseen oikein. Pienessä, paikallisessa muodossa sellainen sen suuntaisesti kyllä toimii.

Parempi maailma lienee suunnassa jossa on lähtökohtaisesti jokaiselle vapautta, demokratiaa mutta myös rajoituksia ja säännöstelyä ihmisen ahneille ja itsekkäille yllykkeille muiden ihmisten toimesta. (Vähän sama asia kuin että viime kädessä on pakko laittaa suojatielle riittävän korkea koroke. Muille vaaraa aiheuttavat kaaharit eivät muuten hidasta kuin pelosta että oma auto menee rikki.)

Takaisin alkuaiheeseen. Yritykseni hakea selittäviä syitä mahdollisimman kaukaa jotta niihin olisi mahdollista edes jotenkin tarttua. Väitän, että yhden yksilön sosiaalinen kyvyttömyys, viha, katkeruus ja kostonhalu on eri asioiden lähes välitöntä suoraa tuotetta. Voi olla yksilön kasvatuksen tulosta, yhteiskunnan kasvatus -ja osallisuusjärjestelmän heikkouden tulosta, vallitseva kilpailuideologia arvottaa ihmiset hyviin ja huonoihin, tarpeellisiin ja tarpoeettomiin. Geneettinen paketti, persoonallisuus, omat kokemukset ja omat valinnat; kaikki nämä luovat olosuhteita, joista syntyy juuri olosuhteiden mukaisia ajatuksia, puheita ja tekoja.

Vaikuttavia tekijöitä on loputtomiin; tätä selitystä ei hallitse loppujen lopuksi kukaan.

Fakta on, että vaikka tekisimme miten oikein tahansa, on mahdollista että se oma lapsi alkaa käyttämään huumeita tai tappaa ihmisiä. Ei ole mitään takeita antaa, ja tämä tietoisuus on monelle hyvin ahdistavaa. Mutta elämässä on paljon asioita, joita emme omasta luulostamme huolimatta lainkaan hallitse tai omista. Tarvitsemme luottamusta toisiin ihmisiin ja heidän apuaan.

.ihminillisyys

Toisaalla, meidän on kasvattajina ja yhteisönä pyrittävä tekemään mahdollisimman hyvin nämä asiat, koska se estää ulkopuolelle jäämisen. Ensisijaisessa avainasemassa on rahan myöntäminen riittäville resursseille varhaiskasvatukseen, päivähoitoon, kouluun, mielenterveyspalveluihin. taas on lista loputon. Pitkän tähtäyksen suunnitelmia.

Avainasemassa on myös aikuisten maailma arvoineen ja vallitsevan ideologian kyseenalaistaminen. Muutoin on lisättävä peruskoulun oppikirjoihin että ihmisellä onkin kaksi pakkoa, kuolema ja talouskasvu.

Lapsi kasvatetaan ihmiseksi. Se on muun yhteisön tehtävä.

Logomosta himaan

Olin pulpahtamassa Turun uuden Logomon näyttelyssä. Anti oli hyvä, ja paikoin hyvinkin väkevä.

Ehkä vahvimmin puhutteli Zed Nelsonin valokuva 9 -vuotiaasta Katiesta.

Tyttö oli voittanut lasten kauneuskilpailun.

Hänet oli meikattu aikuisten tavoin, puettu tietynlaiseen vaaleanpunaiseen asuun, pyöritelty koruihin, voittohuivi olkapäälle ja tietenkin se idioottimainen kruunu päähän.

Kaikki oli aikuisten hänen päällensä laittamaa.

Kuva oli kuva aikuisten maailmasta.

Tytön katse on harvinaisen tyhjä.

Kuvassa ei näy tyttöä enää ollenkaan.

Puheen alla oleva valokuva näkyy tämän takaa.