Kolumni Laitilan Sanomiin

Ulkomaalaiset pois Suomesta!

Ensinnäkin, Suomessa on tällä hetkellä yli satatuhatta ulkomaalaista, heidän kaikkien on muutettava pois! Heti heti! Samalla niiden yli miljoonan Suomesta ulkomaille muuttaneen suomalaisen on jälkeläisineen ja sukulaisineen muutettava heti tänne takaisin, haluavat tai ei, sillä Suomi kuuluu suomalaisille! Kyllä me osaamme itsekin ajaa takseja, busseja ja raitiovaunuja, ja hoitaa vanhuksia ja hulluja! Paistaa pitsat ja kebabit ja tehdä ne urakkapalkkaiset maataloushommat ja orjavuokratyöt. Ja marjat poimia ja siivota omat paskamme! Ja mukulat me tehdään ihan ite, ihan vaan oman porukan kesken, siitä seuraa kuulkaa vaan pelkkää hyvää!

Näin me suomalaiset ratkaistaan samalla työllisyysongelma ja sen höpöhöpö-eläköitysmishuutaminen! Ja ihmiset väkisin maaseudulle takaisin asumaan, siellä on tilaa ja pientä risusavottaa on aina jossei muuta!

Toisekseen, kaikki ulkomaalaiset hedelmät ja ruokatavarat on saatava heti pois kaupoista! Tilalle suomalaista banaania ja avocadoa ja lanttua! Kaikki säilykepurkit missä on ulkomaista kirjoitusta heti pois! Alkosta kaikki ulkomaalaiset viinit mäkeen ja kiljua tilalle! Kyllä siitäkin samanlaisesti känniin tulee ja on kansallisromanttistakin!

Kolmannekseen kaikki ulkomaiset firmat, juu juu heti vaan pois täältä horioppia! Sama koskee niitä vanhoja Sinebrykoffeja ja muita ulkomaisia riistäjiä kanssa! Kaikki ulkomaiset automerkit ja leivänpaahtimet ja tietokoneet kaikki pois vaan heti! Kyllä suomalainen osaa itsekin näpelöidä vehkeitään ihan hyvin!

Neljänneksi, televisiosta kaikki ulkomaalaiset elokuvat ja sarjat pois! Radiosta sammutettakoot ulkomaalaiset laulut! Ulkomaalaisten tekemät kirjat prasuksi ja ulkomaalaisten piirtämät taulut pois seiniltä!

Viidenneksi, Suomi irti kaikista kansainvälisistä sopimuksista ulkomaalaisten kanssa. Kyllä me täällä omissa rajoissa ihan itekkin osataan kuolla viinaan ja tappaa toisiamme ja masentua!

Ja ei ulkomaalaisia turisteja enää Suomeen, rajat kiinni niin kuin olis jo! Ja suomalaiset ei saa myöskään matkustaa minnekään lomille tai töihin ulkomaille koska ulkomaalaisten kanssa ei ole lainkaan hyvä olla millään lailla mitenkään hetkeäkään tekemisissä! Tulee vielä vaikutteita! Näin on, sisua vaan perkele!

*

Myönnän auliisti, että tämän toivon mukaan oikeaan maaliinsa osuneen maahanmuuttajakriittisen kolumnini innoittaja on Roman Schatz, 24 vuotta Suomessa asunut kirjailija/toimittaja ja nyttemmin myös mamu. Hänen kolumninsa Ilta-Sanomissa 3.4 oli nerokas ja erinomainen. Kiitos Roman vaikutteista, en olisi itse keksinyt näin hyvin.

Loppujen lopuksi, olemme kaikki maahanmuuttajia.

Marko Laihinen

Kirjoittaja asuu aika ulkomaalaisena Turussa

Mamutusta ja kansallisromanttista kiljua

Roman Schatz tyyttää hyvää kolumnia Ilta-Sanomissa 3.4.2010

Siinä hän, 24 vuotta Suomessa asuneena tuntee tätä kulttuuria jo aika hyvin ja

osaa kyllä ansiokkaasti vittuilla yhtäkkiä mamutettuna takaisin.

Fakta on, että Suomessa asuu pitkälti toistasataa tuhatta ulkomaalaista, ja ulkomailla

asuu ainakin miljoona suomalaista ja heidän jälkeläistään. Jos halutaan ulkomaalaiset veks täältä, olisi reiluuden nimessä syytä kotiuttaa nämä ulkomailla asuvat.

"Maassa maan tavalla, sanoo jopa Jutta-puistotäti. Pelastakaa Suomi pahoilta ulkomaalaisvaikutteilta ja boikotoikaa mamuja: siivotkaa itse, kuskatkaa itse taksinne, bussinne ja raitiovaununne. Hoitakaa itse sairaanne, vanhuksenne ja hullunne, paistakaa itse pitsanne, lisääntykää keskenänne ja nauttikaa tahriintumattomasta kotimaisesta keliakiasta, diabeteksesta ja skitsofreniasta. Luopukaa keljuista tuontitavaroista, syökää puhtaita suomalaisia banaaneja, ananaksia ja kumkvatteja. Mihin te vitamiineja tarvitsette,

teillähän on sisu. Pankaa ulkomaalaiset elokuvat, vierasperäinen musiikki ja käännöskirjallisuus pannaan, rakentakaa itse autonne, unohtakaa chileläiset viinit ja paltkaa juomaan kansallisromanttista kiljuanne. Taantukaa ylväinä, tehkää Suomesta kotiseutumuseo ja muuttakaa takaisin autioituneelle maaseudulle. Samalla teidän pitää ehdottomasti kieltää myös Maamme-laulu, sehän on maahanmuuttajan säveltämä."

Näinhän se kutakuinkin on.

Me tarvitsemme noita vitun ulkomaalaisia.

En tiedä sitten kuinka paljon he tarvitsevat loppujen lopuksi meitä.

;-)

Aforismien maassa ajatuskukkia koriinsa poimimassa

Olen ohjelmoinut aivojani ajattelemaan näkyviä todellisuuden ilmentymiä aforismeiksi. Ajatelmiksi, mietelmiksi - tarkoituksena että kesän aikoihin aforismikokoelmani (työnimellä Huvipuisto) olisi valmis.

Asema on paikoitellen ollut hyvinkin viritettynä oikealle kanavalle.

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että miten ja millä tavalla ajatukset pätkittyvät aivojen rattaissa sopiviksi, ja miten niitä on vielä kiva paperilla veistellä terävämmiksi. Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, että on ollut taipuvainen sanojen maailmaan jo aiemmin, teorian opiskelu hahmottaa huomion suuntaamista, ja aforismien luku kartoittaa jo maailmaan kirjoitettua, ajateltua kenttää.

Samuli Paronen, Torsti Lehtinen ja Erno Paasilinna ovat ainakin sellaisia joiden kanssa koen ajatuksellista veljeyttä. Hienoa lukea hienoja, kulumattomia ajatuksia.

Ja sitten se persoonallinen, ainutkertainen, ainutlaatuinen oma elämä.

Kaikki suodattuu sen läpi.

Oi mikä riemu jos sitä tarkastelee arkipäivän eteen tuuppaantuneisssa tilanteissa.

Rahahakemuksien teko, väliovien maalaaminen, kirjoittaminen, polkupyörän kumien vaihto mikä tuli luovuttaa vastoinkäymisten suudellessa seuraaville päiville. Keskustelut ja tulevaisuuksien uumoilu ystävien ja vähemmän ystävien kanssa.

Kaikki suodattuu, vaikka välillä sitä yrittääkin olla niin ovela että itseäänkin huijailla koittaa!

:-)

Edelliseen liittyvä päivän facebook -päivitykseni; mitäpä mietin tässä aamulla internettiin:

Marko Laihinen miettii ajan olemusta, sitä miten eletty karttuu. Sitäkin miettii kun tietää rajallisuudet ja tuon lapsellisen tahtomuksensa, että kynttilästä riittäisi viljalti valoa vielä kauan jälkeenkin päin - sen jälkeen kun pimeys on meille jo lämmin.

2 minuuttia sitten · Kommentoi ·

Keväinen yö

Minuuttia vaille keskiyön ajattelen kirjoittaa tänne muutaman rivin.

On ollut kiireitä, remonttia ja muuttoa.

Elämää pahvilaatikoiden ja tekemättömien, seisahtaneiden töiden keskellä.

Kun nurkat ovat siivotut menneisyydestä, maali seinällä on uutta; osa vanhemmista luulee erheellisesti, että on hienoa, kyllä nyt kelpaa. Ei, kun puitteet ovat siedettävässä kunnossa, alamme vasta siirtyä asiaan. Ihmiset pääsevät ajatusmaailmaltaan remontoimaan, nikkaroimaan uusia asenteita, opettelemaan uutta, muovautumaan tämän ajan kanssa.

Teen aforismikokoelmaani valmiiksi.

Olen innostunut, minulla on nyt hyvät asiantuntijat ja sparraajat sen kanssa.

Luen niitä myös nyt pinot jotka kirjastosta löydän.

Torsti Lehtisellä on huumorinsa niissäkin:

Kaikista luomakunnan olennoista vain ihminen ja apina ovat naurettavia, apinakin vain sikäli kuin se muistuttaa ihmistä.

Kesyttömästä uroksesta saa oikein kasvattamalla aviomiehen, jonka suurin pahe on omenahyve.

Romaanikäsikirjoitukseni ensimmäisen raakaversion olen myös toimittanut kirjoittamisen ammattilaiselle arvioitavaksi. Paperinippu kädessä tunsin oivallista ylpeyttä tekemisistäni. Tiedän että silti aika oppipoikia tässä vielä kirjoittamisen ja ajattelun ollaan, mutta kun on 40 ikävuoden kieppeissä, kyky ajatella muuttuu. Tavallaan murrosikä.

Ehkä nyt tässä iässä alkaa ensimmäiset karvat kasvaa aivoihin.

Tytön kanssa tehtiin tänään päivällä lumiukkoa.

Innostuimme, ja siitä tulikin lumimadonna lähiötalojemme pihalle, pieni lumilapsi sylissään.

Ihminen prosessoi, iso ja pieni, samaa asiaa.

Hetken hetkiä.

Vilkkaus

On tullut todenneeksi, että ruumiillinen työ ja tarkoituksellinen tekeminen ovat yhdessä hyvä paketti. Aika muuttuu tähdelliseksi.

Kun ihmisellä on syyt ja tarkat tavoitteet ja mielellään vielä aikataulutkin,

ei paljon mietitä aiheita että

kuka mää ole, mitä varte tämä kaikk, ja mihi mää jourun kualtuani.

Kantamuksia ees ja taas, maalia seinään ja muuta olen tehnyt.

Lauantaina muutetaan esineistö ja elämän pidot uuteen paikkaan, jossa on

sellaista värimaailmaa joka on meille hyväksi, meidän näköinen –

eritoten meidän tulevaisuuden väreissä.

Paljon on värejä, erilaisia, uusia.

Viritystä, virittäytymistä.

Täytin neljäkymmentä vuotta.

Joskus se olisi ollut paljon, nyt ei juuri kummoinenkaan juttu.

Paitsi että 40 vuotta on jo talteen eletty.

Ja siellä ovat, siellä pysyvät.

Hyvän meiningin kevät on alkanut.

I L O !

Tammikuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Aamulla tyttö kouluun

kertoi miten soittanut Mombasata ja kaveri laulanut

ulti-innostunut pianotunneistaan

Sitten remontoinnin keskiössä hetken, sieltä

tyhjäämään kuolleen mummeroisen

maallista tavarajäämistöä

outo fiilis –

nähdä vielä lähiaikoina olleet elämisen jäljet

shampoot hyllyllä, vaippapaketit, lääkkeet

vanhoja esineitä; valokuvia jotka eivät kelvanneet kenellekään

omia lapsia ei ollut

Tyhjeni pieni huoneisto miesvoimin äkkiä

kaikki tavarat katosivat omille teilleen

osa jatkaa varmasti matkaansa, paljon meni suoraan kaatopaikalle

sitten tulee siivooja, ja raamatoidusti muutaman tunnin kuluttua asunto ei muista

enää entistä asujaansa, kuin tuuli olisi käynyt

tulee uusi vanhus

muuttaa sisään elämään lopun aikojansa

Muistan alhaalla olleet vanhukset jotka

katsoivat tarkkaan mitä teimme, kommentoivat,

katsoivat pois kuljetettavia yhden ihmisen tavaroita

tietäen että kohta

oven suussa ovat hekin,

ja heidän tavaransa.

Sama ihmisenmatka jokaisella.

Olen oppinut tästä päivästä paljon.

Mombasa.

Kaarina Halme ja Tony Hazard

Kaarina Hazard kirjoitti äskettäin kuolleesta Tony Halmeesta kolumnin, mistä on tullut perkeleenmoista metakkaa joka puolella. Kanteluja Julkisen Sanan Neuvostoon ja kirjoitusvaatimuksia että Hazard pitäisi vetää kanveesiin. Ja kirjoitusvaatimuksia että ihan oikeaa tekstiä hän tuuttasi; Hazardin lynkkaajat ovat jokseenkin idiootteja.

Mielenkiintoista.

Hazard tuskinpa olisi kirjoittanut tuollaista Halmeen eläessä.

Ja jos joku mies olisi kirjoittanut tuohon sävyyn jostakin kuolleesta, "värikästä elämää" viettäneestä naisesta, olisi syntynyt sisällissota.

Tony Halme edusti omalla tavallaan tietynlaisten ihmisten arvomaailmaa.

Kaarina Hazard edustaa omalla tavallaan tietynlaisten ihmisten arvomaailmaa.

Oleellinen ero on siinä, että Halmeesta puhutaan imperfektissä.

Yksittäisiä ihmisiä luokitellaan, tyypitetään, yleistetään.

Ne halmeet tätä; kyllähän nuo hazardit tiedetään.

Etiikka.

Hyvä, huono – oikein, väärin?

Koska yhteistä arvomaailmapohjaa ei enää ole suomalaisessa yhteiskunnassa – joskus oli enemmän – niin välillä kaiken keskeltä pilkottaa tämän kohun kaltainen rehellinen yhteentörmäyksellinen todistus siitä, miten eriarvoisessa ja erilaisissa suomalaisissa yhteiskunnissa me yksilöt täällä nyt sitten samaan aikaan yhdessä elämme.

Kököttäen yleistävästi sanoen; sosioekonominen ja sosiokulttuurinen taustamme tuo mukanaan hyvin erilaiset arvot ja etiikat, jotka eivät oikein tahdo enää sekoittua keskenään.

Tietenkin Hazardin kirjoitus pitää sisällään väkevän moraalisen arvioinnin hyvistä ja huonoista ihmisistä. Vaikka yritetäänkin nyt selittää että mediaa hän siinä nyt silleenniinku kritisoi eniten. (Kirjoittaa haukkuu silti Iltalehden kolumnina?)

Viisaat, oikeassa olevat – ja tyhmät, väärässä olijat?

Sivistynyttä pehmofasismia, sivistynyttä modernia sosiaalidarwinismia?

Vaiko vain yksi erinomainen, tehtävänsä tehnyt sanamiinainen kolumni?