Suomen kielen tutkimusmatkailija Sami Saari

   

Tavoitan Sami Saaren patikointireissulta Sveitsistä. Sateen tuoma tauko tarjoaa mukavan rupatteluhetken tanssittavan jazzin ja suomisoulin eturivin artistin kanssa. Ensimmäinen kysymys tietenkin, miten on muusikon tie käynyt juuri jazzin, bluesin ja soulin suuntaan. Kiitos hyvän kotikasvatuksen, Saaren kotona Tampereella ei soinut ollenkaan humppa, valssi tai suomirock.

– Faija diggasi jazzia ja klassista, ja hän myös soitteli jonkin verran. Äitini lauleskeli viinipäissään ja siskollani oli myös mittava levyvalikoima. Tätä kautta rytmillisyys ja afroamerikkalainen musiikki ovat uineet vaivihkaa minullekin mukaan.

Saaren äiti oli taitava swingjazzin eri lajien tanssija, ja opetti niitä myös pojalleen. Tanssijazz olikin erittäin suosittua aina vuoteen 1962, jolloin tango löi läpi Suomessa ja pyyhkäisi suosiollaan muut musiikkityylit sivummalle.

 

Suomi maailman svengaavin kieli

Saari kuvailee, että hän on omalla tavallaan ollut aina vastavoimaihminen. 70- ja 80-luvuilla yleisesti suosittu musiikki oli hänestä mielenkiinnotonta ja varsinkin tekstimaailma oli masentavaa. Tästä avautuukin mielenkiintoinen ja yllättäväkin polku siihen, miksi Sami Saaren musiikkia voi luonnehtia positiivisesti svengaavaksi, jossa sanoitukset istuvat tarkasti rytmiikkaan.

– Olen sanonut, että suomi on maailman svengaavin kieli, toki kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Mutta jos kiteyttäisin, niin kieli on suomisoulini se koko juttu. Jos minulla olisi ollut enemmän keskittymiskykyä opiskeluun, niin hyvin mahdollisesti olisin suomen kielen tutkija. Olen ollut koko urani ajan suomen kielen tutkimusmatkalla.

 

Saaren kappaleita ovat nykyräppäreistä sämplänneet mm. Cheek ja Elastinen, ja juuri rytmiin osuva kieli on ollut se silta, miksi myös uusi sukupolvi on halunnut tarttua kappaleisiin.

Laulutekstien positiivisuus on ollut myös tietoista valintaa.

– Aki Sirkesalon kanssa emme kumpikaan halunneet mennä siihen samaan, millaista muut tekivät.

 

Minne olet menossa musiikki?

Musiikkimaailman nykyinen tila saa Sami Saaren mietteliääksi. Hän haluaa tehdä selkeän eron kahden asian välillä.

– Musiikkibisnes on paisunut hillittömäksi ja on 30 sekunnin TikTok-musiikkia ja tekoälyllä tehtyä. Minusta varsinainen musiikki on ajautunut jonnekin toisaalle. Totta kai musiikki pysyy ja kehittyy koko ajan kuten kielikin, mutta nykyään kiinnostavaa löytyy vain pintaa raapimalla ja etsimällä. Mutta minä uskon myös vastaliikkeeseen, joka on tulossa näille nykyisille ilmiöille.

 

Itsensä hän asemoi perinnemuusikoksi.

– Jazz täytti juuri Suomessakin 100 vuotta. Samoin blues ja niiden välissä oleva soul ovat jo pitkäikäisiä musiikinlajeja.

Sami Saari ja Jazzpojat ovat keikkailleet jo kymmenen vuotta ja julkaisseet kolme albumia. Live-esiintymiset ovat niitä tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.

– Meidän tehtävämme on viedä ihmiset pariksi tunniksi pois siitä omasta arjestaan. Annetaan ihmisille viihdettä ja musiikillista kulttuuria, ei se mitään luksusta ole, vaikka jotkut poliitikot niin väittävätkin. Kuten sanottu, keikkoja tehdään niin kauan kuin rahat riittävät.

 

 

Sami Saari ja Jazzpojat esiintyvät Jazzkukon puistokonsertissa 25.7.2026

 

 

 

Auttaisiko erilaisuuksien hyväksyminen Suomea?

Aiotko perustaa yrityksen, joka työllistäisi myös muita ihmisiä? En minäkään, koska ainakaan toistaiseksi minulla ei ole tarvittavia ominaisuuksia eikä taitoja. Pitää hyväksyä, että onneksi toisilla on.

 

Pareton laki eli 80/20-sääntö kertoo, että noin 80 prosenttia tuloksista (tai ongelmista,  kustannuksista) syntyy 20 prosentista syistä. Se ei ole fyysinen luonnonlaki, mutta se toistuu yllättävän tarkkaan monessa asiassa kuten varallisuudessa, innovaatioissa, rikollisuudessa ja terveydenhuollon kustannuksissa. Suomen yritysjakaumassakin se näkyy: noin 20 prosenttia yrityksistä tuottaa valtaosan liikevaihdosta, työpaikoista ja verotuloista, kun taas suurin osa on yhden hengen tai mikrofirmoja.

Mitä jos pystyisimme tunnustamaan paremmin talouden poikkeusyksilöt ja ohjaisimme heidän työpaikkoja muillekin tuovat ideansa tukitoimien tehokaistalle? 

 

Ajatukseen liittyy osaltaan pojat ja koulutus. Tilastot kertovat, että pojista iso osa jää ilman toisen asteen tutkintoa ja korkeakouluissa naisia on jo noin 60 prosenttia. Syitä löytyy mm. 2010-luvun OPS-uudistuksista, jotka ovat olleet keskimääräisesti tytöille ja heidän kehitysrytmilleen sopivampia. Pojilla on enemmän haasteita mm. kielellisyyden, järjestelmällisyyden, sääntöjen, lukemisen, tunnollisuuden, paikallaan istumisen, ilmiöoppimisen ja itsearvioinnin kanssa. Pitäisikö perustaa Jukolan veljekset 2.0 -projekti, mitään tytöiltä pois ottamatta? Tavoitteena saada rakenteita muuttamalla oman paikkansa löytäviä vastuullisia miehiä, joista on pula yritysmaailmassa sekä parisuhdemarkkinoilla. 

 

Ja tästä luontevasti vauvapulaan - mitäpä jos hedelmällisessä iässä oleville naisille annettaisiin etuoikeus vakituisiin työpaikkoihin silloin, kun tarjolla on yhtä päteviä hakijoita, auttaisiko se?

 

Politiikan jarruväki esille – jospa äänestäjien ja median tueksi luotaisiin yleiskäyttöön tekoäly, jolla faktat tarkistuisi puheista heti ja ennen vaaleja sen kylmään kylpyyn tipautettaisiin puolueiden koreat vaaliohjelmat. Tulisi kaikille selväksi, voiko niillä ratkaista vallitsevia ongelmia edes teoriassa. Todennäköisesti aika paljon populismia, hattaraidealismia ja paskanjauhamista huuhtoutuisi pois. 

 

Sitran tuoreessa Kasvuatlaksessa on 231 suositusta talousosaajilta. Suomi vetreytyy masentavista leikkauspuheista, kun yleinen mentaliteettimme kykenee hyväksymään nykyistä paremmin yksilöiden väliset erilaisuudet. Santsaamme siihen vähemmistöön, joka käytännössä pystyy kantamaan vastuuta ja riskiä muidenkin puolesta. Pitemmällä aikavälillä kaikki hyötyvät. Ja jos ei näin, niin miten sitten?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja muistelee vanhan miehen toteamusta, ettei töihin mennä vaan sinne päästään