tag:blogger.com,1999:blog-4086670423899029073.post128999569536604709..comments2024-02-25T06:17:23.639+02:00Comments on Luonnostelua: Sodasta välillä kotiin käymäänMarko Laihinenhttp://www.blogger.com/profile/17350264165027452043noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-4086670423899029073.post-80402228221566149332008-12-17T08:07:00.000+02:002008-12-17T08:07:00.000+02:00Tähän sotien hulluuteen ja lapsiin liittyen pari h...Tähän sotien hulluuteen ja lapsiin liittyen pari hienoa ajatusta:<BR/><BR/>Lapsi on ihmisen isä<BR/>Kaikki mitä tapahtuu huomenna tapahtuu jo tänään<BR/>Miksi emme tiedä sitä?<BR/> – Claes Andersson<BR/><BR/>Se, että opettaa lapsen olemaan astumatta<BR/>toukan päälle on yhtä arvokasta lapselle<BR/>kuin se on toukalle.<BR/> – Bradley MillarMarko Laihinenhttps://www.blogger.com/profile/17350264165027452043noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4086670423899029073.post-43911377604176431552008-12-16T21:44:00.000+02:002008-12-16T21:44:00.000+02:00Niin, se vaan on outoa että ensin me opetamme, kas...Niin, se vaan on outoa että ensin me opetamme, kasvatamme lapset ihmisiksi; ei saa toisen kädestä ottaa, pitää sanoa kiitos, anteeksi pitää pyytää jos on toiminut kohelosti – sitten kuluvat vuodet, ja yhtäkkiä selviytyäksemme työelämän organisaatioissa ja talouselämän arvottamassa maailmassa meidän nimenomaan pitää ottaa toisen kädestä, vitut mistään kiitoksista jos ei niistä ole minulle suoraa hyötyä ja voittajat kun ei anteeksi pyytele. Ja tähän leikkiin me suostumme. Ja toisaalla voimme tietenkin pahoin ja puhumme oravanpyöristä ja haaveilemme eläkeiästä. Mutku, sitku.Marko Laihinenhttps://www.blogger.com/profile/17350264165027452043noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4086670423899029073.post-25450683128616370722008-12-16T21:33:00.000+02:002008-12-16T21:33:00.000+02:00Tämä on pitkälle pohdittua ja omassa elämässä rehe...Tämä on pitkälle pohdittua ja omassa elämässä rehellisesti koettua-harva uskaltaa tai kykenee ajattelemaan näin pitkälle oman kohtalonsa kysymyksiä.Ydinihmisyyttä-sitä se on.Ja toivoa toivottomuuteen.Sotaa emme ole nähneet mutta elämän nurjia puolia kyllä-ja lastemme varjeleminen niiltä olkoon elämämme ylevimpiä päämääriä.Antakaamme lasten uskoa ihmisyyteen ja elämän oikeudenmukaisuuteen vaikka oma uskomme välillä horjuukin...Siinä voi olla ihmiskunnan viimeinen toivo...Anonymousnoreply@blogger.com